Yhteystiedot

Puhelin:
045 897 9229
Sähköposti: nordictraico@gmail.com

Miten rakkaus ja onnellisuus ovat yhteydessä henkiseen kasvuun ?

Perjantai 9.3.2018 klo 22:29 - Merja Sankelo

Rakkaus on ihana asia ja elämän perusvoima, johon sisältyy monia positiivisia tunteita ja tekoja itseä sekä muita ihmisiä kohtaan. Rakkaus ihmissuhteissa on monimuotoista riippuen siitä, minkälaisista rooleista on kysymys. Esimerkiksi rakkaus lapsen ja vanhempien välillä on erilaista kuin parisuhteessa. Henkisyyden näkökulmasta rakkaus on pyrkimystä kohti täydellistä hyvyyttä, jolloin elämästä puuttuu pahuus ja negatiivisuus. Tämä täydelliseen hyvyyteen pyrkiminen on kaiken Luojan antama kehitystehtävä ja haaste jokaiselle sielulle ja ihmiselle. Tätä koskeva oppimisprosessi käynnistyy kun ihminen herää rakkaustietoisuuteen eli ymmärtää, että rakkaus on kaiken lähtökohta ja elämän tarkoitus.

On tärkeää tiedostaa, että elämä pitäisi rakentaa sellaiseksi, että siihen on tyytyväinen. Kun on tyytyväinen omaan elämään on myös onnellinen. Tarjolla oleviin haasteisiin tulisi tarttua ja unelmista olisi tärkeää pitää kiinni, jotta voisi kokea itsensä onnelliseksi.Tämä tarkoittaa halua ja valmiutta muutoksiin elämän arjessa. Onnellisuutta on se, että nauttii elämän jokaisesta hetkestä. Siksi päivittäinen energia tulisi käyttää vain tekemiseen ja toimintaan, joka herättää itsessä innostusta ja mielihyvää. Onnellisuuden kokeminen on yksilöllistä, koska jokaisella on omat odotukset, tarpeet ja vaatimukset elämää kohtaan. Joku on vähästä onnellinen ja joku toinen asettaa onnellisuudelle korkeat kriteerit ja rajat.

Rakkaus on perusta sille, että ihminen voi kokea onnellisuutta. Raha ja materiaalinen omaisuus ei tuo elämään täydellistä onnea; tämän ovat monet jo huomanneet. Kun kokee itsensä onnelliseksi ja osoittaa kiitollisuutta kaiken Luojalle siitä mitä on saanut, on seurauksena lisää onnellisuutta. Jos kokee oman elämäntilanteensa epätyydyttäväksi ja surkuttelee sitä, on seurauksena lisää surkuteltavaa. Jännä juttu, mutta niin se vain toimii. Kysymys on universaalisista pelisäännöistä.

Rakkaus on universaalin energian keskeinen ominaisuus. Ikuinen sielu, joka ihmisessä asuu, on tullut tänne maanpäälle tuon rakkauden energian vaikutuspiiristä. Siksi jokaisella on rakkauden antamisen ja saamisen kaipuu. On tarkoitus, että sielu on säännöllisesti yhteydessä tuohon "taivaalliseen kotiinsa", rakkauden energiaan myös maanpäällä ollessaan. Tämä on mahdollista hiljentymisen eli meditoinnin avulla. Ilman tuota säännöllistä yhteyttä, puuttuu elämästä tekijä, joka mahdollistaa sielun rauhan ja täydellisen onnellisuuden.

Henkinen kasvu ja kehitys tarkoittaa edistymistä rakkaudessa ja hyvyydessä osana jokapäiväistä elämää.Tämä vaatii ja edellyttää ajatusten, sanojen, tunteiden ja tekojen hallintaa eli hyvää itsekontrollia. Henkinen kehitys on jatkuvaa kokemusten kautta oppimista. Mitä enemmän on oppimistilanteita, sitä paremmat mahdollisuudet on oppia jotain uutta. Oppimisessa on usein kysymys mm. asenteisiin, reagointiin, käyttäytymiseen ja toimintaan liittyvistä muutostarpeista suhteessa muihin ihmisiin. Oppimisprosessiin saattaa sisältyä myös vastoinkäymisiä. Ne on tarkoitettu erityisesti niille, jotka tarvitsevat hiukan voimakkaampia kokemuksia ennen kuin oppivat läksynsä. Jos oppimista ei tapahdu, annetaan lisää vastoinkäymisiä kunnes henkilö tajuaa ja ymmärtää, mitä hänen olisi tarkoitus ko. asiasta oppia.

Ihmisessä asuva sielu on asettanut itselleen tietyt oppimishaasteet käsillä olevaa elämää varten. Tämä on tapahtunut jo ennen syntymistä maanpäälle. Tämä on ollut mahdollista, koska tämä meneillään oleva elämä perustuu aikaisempiin inkarnaatioihin (elämiin) ja siihen universaaliseen totuuteen, että sielu on ikuinen ja jatkaa olemassaoloaan ns. kuoleman jälkeen. On todennäköistä, että täydellisen hyvyyden saavuttaminen edellyttää jokaisen sielun kohdalla useita, jopa satoja, maanpäällä toteutuvia elämän jaksoja. Tätä voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä, koska monet uskovat, että elämä on ainutkertainen ja kun se päättyy, ei ole mitään.

Rakkaus mahdollistaa tyytyväisyyden elämään eli onnellisuuden ja niitä molempia tarvitaan, että ihminen kehittyisi henkisesti. Kun kokee, että elämässä on kaikki hyvin, vapautuu energiaa henkisten asioiden harjoittamiseen ja pohdintaan. Jos elämässä on vain vähän rakkautta ja onnellisuutta on mahdollista, että henkinen kasvu estyy ja elämä polkee tältä osin paikallaan. Siksi jokaisen, jolla on halu kehittyä kohti täydellistä hyvyyttä, tulisi ottaa vastuu elämästään ja rakentaa siitä kokonaisuus, johon sisältyy mahdollisimman paljon onnellisuutta ja rakkautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, onnellisuus, henkinen kasvu

Miten myötätunto eroaa rakkaudesta ja miksi sitä tarvitaan ?

Maanantai 16.1.2017 klo 21:43 - Merja Sankelo

On olemassa positiivisia ja negatiivisia tunteita. Positiiviset tunteet edistävät hyvinvointia ja terveyttä. Negatiiviset tunteet puolestaan saattavat pitkään jatkuessaan aiheuttaa ongelmia fyysisessä ja psyykkisessä terveydessä. Myötätunto ja rakkaus ovat molemmat positiivisia tunteita ja siksi niiden kokeminen on hyväksi ihmiselle.

Rakkaus on tunteena monimuotoinen. Sen sisältö ja voimakkuus vaihtelee riippuen siitä kuka tai mikä on rakkauden kohteena. Yleisesti ottaen rakkauteen sisältyy aina välittämistä, huolenpitoa, auttamista, hyväksymistä, halua tehdä hyvää sekä halua saada aikaan iloa ja onnellisuutta. Rakkauden kohde koetaan itselle tärkeäksi, sellaiseksi, jota ilman elämä on tylsää ja onnetonta. Näkisin, että myötätunto on yksi rakkauden osa-alue kuten on mm. kiitollisuus ja anteeksiantaminen; voidaan sanoa, että ilman rakkautta ei ole myötätuntoa ja ilman myötätuntoa on rakkaus vajavaista.

Myötätunto on tunne, joka liittyy toisen ihmisen hankalaan tilanteeseen, jossa hänen on epämukava olla (sisältyy esim. fyysistä tai henkistä kärsimystä ja tuskaa). Myötätuntoinen henkilö ymmärtää toisen tilanteen ja tämä ymmärrys herättää hänessä halun auttaa. Joillakin prosessi pysähtyy tähän, mutta osa vie sen konkreettiselle tasolle eli auttaa valitsemallaan tavalla hankalassa tilanteessa olevaa. Myötätunnon kokemisesta ja toisen auttamisesta tulee auttajalle hyvä mieli, joka johtaa muutoksiin aivojen toiminnassa ja kemiallisiin prosesseihin kehossa (oksitosiinin erittyminen), joiden vaikutukset ovat tutkimusten mukaan terveydelle positiivisia. Mitä useammin tallaista tapahtuu sitä parempi on terveys.

Myötätunto kiinnostaa nyt tutkijoita ympäri maailmaa. On todettu, että myötätunto laskee sydämen lyöntitiheyttä ja verenpainetta sekä vähentää siten sydänsairauksia. Se vähentää stressihormonien erittymistä, parantaa vastustuskykyä, lisää anteliaisuutta ja halua auttaa muita, lisää optimismia ja positiivisuutta, vähentää yksinäisyyden kokemusta, lisää luottamusta ihmisiin ja parantaa vuorovaikutusta heidän kanssaan. Myötätunnon kokemista edistää muut positiiviset tunteet, rauhallinen mieli, herkkyys, kyky kokea empatiaa ja sympatiaa, rohkeus, hyvyyteen pyrkiminen, hyvä ahdistuksen sietokyky ja ei-tuomitseva ajattelutapa. Estäviä tekijöitä ovat em. tunteiden ja tekijöiden puuttuminen, negatiivisten ja uhkaa luovien tunteiden ylivalta ihmisessä sekä kilpailuhenkisyys. Myötätuntoa osoittavaa ihmistä pidetään ystävällisenä ja luotettavana. Erilaisissa organisaatioissa ja yrityksissä, mm. terveysalalla, ollaan nyt kiinnostuneita myötätunnosta  henkilöstön työhyvinvoinnin edistämisen, asiakaspalvelun ja toiminnan laadun sekä tuottavuuden näkökulmasta. Nähdään, että myötätuntoisuuden lisääntyminen on hyväksi kaikelle. On jopa lanseerattu lausuma: "Myötätunnolla Suomi nousuun".

Myötätunnon kokemista voidaan parantaa sitä koskevan koulutuksen ja erilaisten harjoitusten avulla. Harjoitukset, jotka stimuloivat positiivisten ja rauhoittavien tunteiden läsnäoloa jokapäiväisessä elämässä ovat hyödyllisiä. Esimerkiksi myötätuntomeditaation avulla on saatu lisättyä halua ja kykyä osoittaa myötätuntoa itselle ja toiselle ihmiselle. Myötätuntoterapiaa käytetään mm. masennuksen hoidossa, koska myötätunnon kokeminen kohottaa mielialaa  fyysisten terveysvaikutusten ohella.

Myötätunnon herääminen ja aktivointi on yksi tapa edetä rakkaustietoisuudessa kohti sen laajempaa ymmärtämistä. Myötätunto on kyky ja lahja, joka on meissä kaikissa, mutta toisilla ihmisillä motivaatio ja halu sen kokemiseen ja osoittamiseen on estynyt. Myötätunto ei yksin riitä onnelliseksi tulemiseen. Lisäksi tarvitaan rakkaudelliseen elämään sisältyvien muiden osatekijöiden toteutumista elämän arjessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: myötätunto, rakkaus, tunne, merkitys

Elävätkö lapset ilman vanhempien rakkautta?

Keskiviikko 26.10.2016 klo 22:54 - Merja Sankelo

Elämme nyt aikaa, jolloin monilla lapsilla ja nuorilla on erilaisia ongelmia, joiden vuoksi he eivät pysty nauttimaan elämästä eivätkä koe itseään onnelliseksi. He elävät perheissä, joissa vanhemmat eivät  aina tiedosta, mikä on heidän tärkein tehtävänsä lastensa kasvattajina. On unohdettu, että lapsi tarvitsee pienestä pitäen ensisijaisesti rakkautta ja siihen perustuvaa huolenpitoa sekä vanhempien läsnäoloa kehittyäkseen terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Monet vanhemmat elävät nyt liian itsekeskeistä elämää, eivätkä ymmärrä mitä perheen arki on lapsen silmin. Mm. oma ura, harrastukset ja omien ystävien kanssa vietetty aika laitetaan lapsen kanssa olemisen edelle. Myös lapsen runsaat harrastukset sekä tietokoneiden ja kännyköiden lisääntynyt käyttö vie aikaa perheen yhteisiltä hetkiltä. Rakkaus lasta kohtaan saattaa hukkua kieltojen viidakkoon ja lapsen elämän rajoittamisesta sekä kontrolloinnista tuleekin tärkein asia perheen elämässä. Pelko lapsen liiallisesta hemmottelusta voi estää rakkauden osoitukset. Myös parisuhdeongelmat, väkivalta ja omat terveysongelmat sekä alkoholin ja huumeiden käyttö heijastuu vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen ja rakkauden osoittaminen muodostuu ehkä mahdottomaksi tehtäväksi.

Lisääntyneet avioerot ovat yksi syy lasten ja nuorten pahoinvoinnille. Avioeroprosessissa lapsi kyseenalaistaa vanhempien rakkauden. Ongelmien välttämiseksi tulisi aikuisten eron keskellä kertoa lapselle kuinka he rakastavat häntä erosta ja vanhempien välisistä ristiriidoista huolimatta. Lapselle tulisi selkeästi sanoa, että kukaan ei ole häntä hylkäämässä, vaikka vanhemmat ovat eroamassa ja elämän järjestelyt ovat muuttumassa. Lasta ei tule myöskään syyllistää tilanteesta. Lapsi, jota on rakastettu pienestä pitäen, kestää avioeron paremmin ja ei kärsi siitä niin kuin lapsi, jolle rakkauden kokeminen on jäänyt vähäiseksi. Joskus lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta on hyvä, että vanhemmat eroavat.

Ihanteellisessa tilanteessa lapsi syntyy toivottuna ja odotettuna toisiaan rakastaville vanhemmille, jotka kummatkin ovat ymmärtäneet rakkauden keskeisen merkityksen elämässä. He rakastavat yhteistä lastaan ja osoittavat rakkauttaan hänelle joka päivä monimuotoisesti. Kun ihminen rakastaa toista, hän kohdistaa tähän rakkauden kohteeseen positiivisia ajatuksia. Toiselle halutaan tehdä hyvää, hänestä halutaan pitää huolta, hänen kanssaan halutaan olla ja hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on.  Iloitaan kun rakkauden kohde onnistuu jossakin ja on tyytyväinen ja onnellinen. Rakastavat vanhemmat asettavat turvallisia ja selkeitä rajoja lapselle silloin kun niitä tarvitaan. Kun rajat asetetaan rakastavassa hengessä ja suojelevassa tarkoituksessa, joka lapselle myös selvitetään, on lapsen helpompi nuo rajat myös hyväksyä. Turvallisessa ja rakastavassa kodissa lapsi voi vapaasti ilmaista kiukkuaan ja ärtymystään. Rakastavat vanhemmat pystyvät rauhallisesti ottamaan tuon kiukun vastaan. Jokainen lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jota vastaan voi kapinoida pelkäämättä, että häntä esimerkiksi lyödään. Luottamus, arvostus ja vapauden antaminen on myös osa rakkautta. Perheessä, jossa vanhemmat tiedostavat rakkauden tärkeyden kasvatuksessa, on lapsi etuoikeutetussa kasvuympäristössä. Lapsi sisäistää rakkauden hengen itseensä jo pienestä pitäen mallioppimisen kautta. Rakastavat vanhemmat saavat ikäänkuin palkaksi oikeuden nauttia kun lapset menestyvät elämässä. He ovat tämän ansainneet, koska he ovat rakkaudellaan luoneet tuon menestyksen.

Perheissä, joissa vanhemmat elävät negatiivisen ilmapiirin ympäröivänä, on lastenkin vaikeampi olla. Miten heistä voisi kasvaa avoimia, itseensä luottavia ihmisiä jos heitä ei rakasteta, rohkaista, eikä hyväksytä sellaisina kun he ovat. Jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään ja vanhemmat, jotka kasvattavat lapsiaan rakkaudettomassa kodissa, ovat vastuussa paitsi omasta myös alaikäisten lasten elämästä. Lapsen, joka kärsii rakkauden puutteesta, on vaikea myöhemmin elämässä antaa rakkautta ja vastaanottaa rakkautta muilta. Hänestä voi tulla eräällä lailla tunnevammainen, joka voi suotuisissa olosuhteissa kyllä korjaantua, mutta ei aina. Vanhemmat, jotka ovat unohtaneet rakkauden merkityksen lapsen kasvatuksessa joutuvat usein näkemään, että lapsella on monenlaisia ongelmia elämänsä aikana. Tämä ei tarkoita, että rakkaudettomassa kodissa elänyt lapsi ei pystyisi olemaan onnellinen, mutta hänen lähtökohtansa onnelliselle elämälle ovat huonommat kuin paljon rakkautta saaneella lapsella. Esimerkiksi väkivaltaa lapsena kokeneet ovat henkisesti rikkinäisiä kunnes he pystyvät asiat käsittelemään ja antamaan anteeksi vanhemmilleen. Vain anteeksianto auttaa asioiden käsittelyä ja edistää omaa kehitystä vaikeiden tilanteiden jälkeen. Se ikään kuin vapauttaa ihmisen kaikesta menneestä ja uusi vaihe elämässä voi alkaa.

Vanhempien tärkein tehtävä on siis rakastaa lastaan ja tuoda esille tämä rakkaus sanoin, elein, ilmein ja teoin päivittäin. Kenenkään lapsen ei tulisi joutua olemaan epävarma sen suhteen, että rakastetaanko häntä vai ei. Lasta ei kannata hankkia lainkaan jos hänen kanssaan ei haluta olla ja jos ura sekä omat menot ovat aina tärkeämpiä kuin lapsen hyväolo ja onnellisuus. Elämä on täynnä valintoja ja  lapsen onnellisuus on yksi niistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapset, vanhemmat, rakkaus

Rakkaus itseä kohtaan - miten ilmenee arkielämässä ?

Sunnuntai 19.6.2016 klo 23:50 - Merja Sankelo

Yksi oppimisen ja kehittymisen haaste maanpäällisen elämän aikana on rakkaus itseä kohtaan. Sitä voidaan tarkastella fyysisestä, henkisestä ja spirituaalisesta näkökulmasta. Jokaisen ihmisen tulisi pitää fyysinen kehonsa hyvässä kunnossa, koska keho on lahja, joka on annettu ikuisen sielun asumukseksi maanpäällisen elämän ajaksi.  Fyysisen kehon terveydestä huolehtimiseen kuuluu keskeisesti säännöllinen liikunta. Ilman liikuntaa keho rapistuu ja menee epäkuntoon. Painokin lisääntyy jos syö paljon eikä liiku lainkaan. Kaikenlainen  liikunta on hyväksi terveydelle ja liikunta vaikuttaa positiivisesti myös mielialaan. Tällä hetkellä monet ihmiset liikkuvat liian vähän päivittäin.

Fyysisen kehon terveenä pysyminen edellyttää, että syödään terveellisesti. Tämä tarkoittaa ruokavaliota, jossa on paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kylmä ruoka on yhtä hyvää elimistölle kuin kuuma tai lämmitetty. Ruuan kuumentaminen tuli käyttöön lihan syömisen myötä. Kuumentaminen tuhoaa aina tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja. Lihaakin voi syödä, mutta vain vähän, koska lihan syönti väsyttää; tämä johtuu siitä, että suolisto ei pysty käyttämään kaikkia lihan ainesosia hyödyksi ja käyttämätön aines rasittaa elimistöä. Runsas lihan syönti on yhteydessä ruuansulatuselimistön sairauksiin.

Elimistö tarvitsee tietyn määrän energiaa päivittäin toimiakseen kunnolla ja siksi ravintoa pitää nauttia riittävästi, mutta ei liikaa. Ravinnon määrä tulee suhteuttaa työhön, jota tekee, koska työ kuluttaa energiaa. Jos vain lepää ja istuu tekemättä mitään, on energian kulutus pieni. Nälän tunne on merkki lisäenergian tarpeesta. Jos ei ole nälkä ei tulisi syödä mitään. Tänä päivänä on ruokaa tarjolla yllin kyllin mukaan lukien hampurilaiset, makeiset, suklaahoukutukset ja herkulliset leivonnaiset. Tarvitaan entistä enemmän elämänhallintaa ja itsekuria ylipainon välttämiseksi. Runsas päivittäinen veden juonti on tärkeää nestetasapainon ylläpitämiseksi. Kahvia tulisi juoda vain kohtuullisesti;liiallinen kahvin juonti aiheuttaa piristyksen sijasta väsymystä ja ärsyttää mahalaukun limakalvoja. Tupakointi ja alkoholin käyttö ovat vahingollista terveydelle ja aiheuttavat lukuisia sairauksia eli eivät kuulu itsensä rakastamisen keinovalikoimaan. Itseään rakastava ihminen lepää työn teon välillä ja nukkuu riittävän pitkät yöunet.

Liikunnan puute ja epäterveelliset ruokailutottumukset aiheuttavat liikalihavuutta, joka näkyy yhä useammin päivittäisessä elämässä ja katukuvassa. Vastaan kävelee nyt usein ihmisiä, jotka pursuavat läskiä isoine vatsoineen ja takamuksineen. Terveystilastoissa mm. diabetes lisääntyy koko ajan mm. ruualla mässäilyn ja liikunnan puutteen seurauksena. Myös diabeteksesta johtuvat komplikaatiot  kuten munuaisten toiminnan häiriöt lisääntyvät. On absurdia, että ihmisten huonon elämänhallinnan ja väärien elintapojen vuoksi kalliita dialyysihoitopaikkoja joudutaan perustamaan lisää kun vaihtoehtona olisi, että ihmiset alkaisivat huolehtia enemmän itsestään ja omasta terveydestään. Tällainen välinpitämättömyys itseä kohtaan ja itsearvostuksen puute on surullista ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että ihminen on onnellinen. Onnellisuus koostuu useista tekijöistä. Ihmisen tulisi olla tyytyväinen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tämä käsittää olosuhteet eli kodin, johon on syntynyt, vanhemmat ja sisarukset tai niiden puuttumisen. Hyväksymiseen sisältyy myös omat fyysiset, psyykkiset, persoonalliset ja älylliset ominaisuudet, jotka on saanut resursseiksi tätä elämää varten. Ihmisellä tulisi olla muita ihmisiä ympärillään. Jokainen on luotu olemaan yhdessä muiden kanssa, koska silloin voi paremmin oppia asioita, jotka sielun kehityksen kannalta ovat tärkeitä. Ihminen joutuu sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa tekemään valintoja oman käyttäytymisen, sanojensa ja toimintansa suhteen. Yksin oleminen on helppoa ja siinä on vähän haasteita itsensä kehittämiselle. Itsensä rakastaminen henkisessä mielessä on siis omasta onnellisuudesta huolehtimista ja elämän järjestämistä sellaiseksi, että siihen voi olla tyytyväinen. Tähän sisältyy oman päivittäisen energian käyttäminen vain asioihin, jotka kokee tärkeäksi ja luopuminen kaikesta sellaisesta, jonka kokee oman onnellisuuden näkökulmasta turhaksi.

Itsensä rakastaminen spiritualistisessa mielessä on mm. sitä, että päivittäin järjestää itselleen mahdollisuuden hiljentymiseen. Tällainen hetkellinen yksinolo on tärkeää ja välttämätöntäkin, koska hiljentymisen kautta ihminen voi olla yhteydessä sieluunsa ja maailmankaikkeuden korkeimpaan voimaan ja energiaan. Tämä auttaa jaksamaan ja selviytymään paremmin mm. kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.

Rakkaus itseä kohtaan on siis hyvin monimuotoista ja perusta terveelle elämälle sekä toisten rakastamiselle. Kun on fyysisesti, henkisesti ja spirituaalisesti terve ja voi hyvin, on mahdollista jakaa rakkautta läheisille, ystäville, työtovereille ja kaikille niille, joiden kanssa joutuu päivittäin tekemisiin. Se on lähtökohta henkiselle kehitykselle ja rakkaudessa elämiselle. Jos haluaa edistyä itsensä rakastamisessa tiettyjen tekijöiden osalta, mutta kokee sen vaikeaksi (esimerkiksi elintapoja koskevien muutosten osalta), voi pyytää apua  ammattiauttajilta sekä myös enkeleiltä ja maailmankaikkeuden korkeimmalta voimalta itseltään. He auttavat aina mielellään ja joskus yllättävälläkin tavalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, terveys, hyvinvointi, henkinen kehitys

Rakkaus elämän voimana ja kasvun lähteenä

Tiistai 11.6.2013 klo 20:06 - Merja Sankelo

Jokaisessa ihmisessä on istutettuna rakkauden kipinä, joka merkitsee tarvetta tulla rakastetuksi, tarvetta rakastaa ja elää rakkauden ilmapiirissä. Rakkauden tarvetta voidaan selittää mm. eksistentiaalisilla tekijöillä eli ensiksikin uskolla, että ihminen on osa maailmankaikkeudessa vallitsevaa energiaa, jonka perusolemus on rakkaus. Tuo rakkaus on kaiken elollisen perusta ja pitää yllä kaikkea luotua. Toiseksi voidaan ajatella, että jokaisen yksilön elämän keskeinen tarkoitus  maapallolla on oppia uusia asioita rakkaudesta. Perustana on näkemys siitä, että ihmisen fyysisessä kehossa asuu koko elämän ajan kuolematon sielu, jonka koti on meidän fyysisen maailmamme ulkopuolella ns. toisessa ulottuvuudessa. Em. näkemykseen sisältyy usko siitä, että jokainen sielu  elää vaihtelevan määrän elämiä oppiakseen rakkaudesta niin paljon, että voi siirtyä aina korkeammalle kehityksen tasolle toisessa ulottuvuudessa.

Ilman rakkautta ei ole onnellisuutta, johon jokaisen tulisi pyrkiä elämänsä aikana. Positiivisuus lisää rakkautta ja negatiivisuus puolestaan vähentää sitä. Rakkaus on monimuotoista. Universaalirakkaus on pyyteetöntä korkeimman voiman eli Jumalan palvelemista ja keskittymistä vain tähän tehtävään. Jokaisen tulisi kuitenkin rakastaa myös itseään ja muita ihmisiä. Itsensä rakastaminen tarkoittaa hyvää huolenpitoa mielen ja kehon terveydestä sekä itsensä hyväksymistä. Ihmisten välistä rakkautta on erilaista. On vanhempien ja lasten välinen rakkaus, naisen ja miehen välinen rakkaus ja rakkaus eli veljeys kanssaihmisten kesken. Ihmisen tulisi osoittaa rakkautta ja huolenpitoa myös luontoa, eläimiä ja elinympäristöä kohtaan. 

Rakkauden täyttämä elämä on täydellisesti mahdollista vasta kun ihminen on herännyt rakkaustietoisuuteen eli on ymmärtänyt, että rakkaus on keskeisin ja tärkein asia elämässä. Rakkausherätys voi tapahtua joko uskonnollisissa yhteyksissä tai itsetutkiskelun ja pohdinnan seurauksena. Rakkauden löytäminen on tärkeä vaihe elämässä. Sen jälkeen ihminen alkaa elää tavallaan uudelleen. Hän alkaa arvostaa erilaisia asioita ja alkaa kiinnittää huomiota uusiin yksityiskohtiin elämässään. Hänestä tulee itsekriittisempi ja tietoisempi vastuullisuudestaan omaa ja toisten elämää kohtaan. 

Rakkaudellinen elämä on täynnä positiivisuutta ja jokaisesta hetkestä nauttimista. Rakkaus heijastuu kaikessa tekemisessä. Rakkaus ihmisiä kohtaan ilmenee välittämisenä ja haluna tuottaa iloa. Rakkauteen kuuluu hyvän tekeminen. Hyvää voi tehdä ajattelemalla, puhumalla ja erilaisten tekojen avulla. Rakastavia ajatuksia, sanoja ja tekoja seuraa mielen rauha, joka on välttämätön osa onnellista elämää. Myös uhrautuminen on yksi piirre rakkaudessa. Kun rakastaa niin haluaa auttaa ja tehdä toisen hyväksi kaiken mahdollisen. Rakkaustietoiselle henkilölle tulee hyvä olo auttamisesta, koska hän kokee toimineensa oikein ja oman vakaumuksensa mukaisesti. Tämä todellistuu esimerkiksi tekemällä mm. vapaaehtoistyötä. Anteeksiantaminen itselle ja muille on osa rakkautta.

Rakkaudessa elävän henkilön tuntee siitä, että hän on ystävällinen, iloinen ja kiitollinen elämästä ja sen yksityiskohdista. Hän on avoin, suvaitsevainen ja häntä on helppo lähestyä. Hän kohtelee ihmisiä samanarvoisesti, hyväksyvästi ja rakastavasti. Hän arvostaa toisen sanoja ja ajatuksia eikä koe, että itse on aina oikeassa.

Se,että elää rakkaustietoisuudessa, ei tarkoita sitä, että elämässä ei ole vastoinkäymisiä tai että kaikki sujuu kuin on itse tietoisessa mielessä ajatellut. Tällainen rakkauden merkityksen sisäistänyt ihminen näkee kuitenkin vastoinkäymisetkin oppimisen ja henkisen kasvun lähteinä. Hän uskoo, että jos oppimista ei tapahdu, niin vastaavia tilanteita tulee vastaan  elämässä uudelleen. On ihmisiä, jotka eivät tarvitse vastoinkäymisen tuomia opetuksia, koska he oivaltavat asioita ilman niitäkin.

Elämä on kilvoittelua sen kanssa, miten koko ajan pystyy elämään rakkauden hengessä ja ajattelemaan, puhumaan ja viestimään rakkautta sekä tekemään rakkauden tekoja. Kysymyksessä on elämän mittainen rakkauden koulu, joka vaatii kurinalaisuutta, ponnisteluja ja hyvää elämän hallintaa. Rakkaudesta pitää huolehtia. Tässä on tärkeää omasta itsestä huolehtiminen sekä fyysisesti että henkisesti ja sen toistaminen itselle koko ajan, että elämää tulisi elää itseä ja muita rakastaen. Olisi hyvä ääneen toistaa rakkaus-sanaa joka päivä useaan kertaan eräänlaisena mantrana. Näin alitajunta alkaa toteuttaa rakkautta ihmisen elämässä ja elämä muuttuu tätä toistettaessa yhä enemmän rakkautta sisältäväksi.

Monet ihmiset elävät tiedostamatta rakkauden merkitystä elämässä ja ajattelevat siksi kaikkea materiaalisen pärjäämisen näkökulmasta. Taloudellinen menestys, maine ja kuuluisuus näyttelee pääosaa elämässä ja muu unohtuu. Onnellisuus, jota nämä ihmiset kokevat, on onnellisuutta vailla syvempää tyytyväisyyden tunnetta. Nämä ihmiset ovat usein tulevaisuusorientoituneita ja heidän on vaikea pysähtyä nauttimaan nykyhetkestä. Elämä on koko ajan jonkin uuden menestyksen saavuttamista eri muodoissaan, kiireistä ja näennäisen tärkeää, mutta rauha puuttuu. Elämästä nauttiminen ja siitä iloitseminen on vähäistä. Tällainen ihminen saattaa olla myös välinpitämätön sekä kylmä elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Tällainen elämä koetaan helposti olevan vailla perimmäistä tarkoitusta.

Suhde maailmankaikkeuden korkeimpaan voimaan antaa siivet rakkaudelle ja sen mukaiseen elämään. Jokaisella ihmisellä on oikeus Jumalalliseen johdatukseen, mutta se vaatii itsensä kuuntelua, hiljentymistä ja kysymysten esittämistä, joka monelle on vaikeaa. Ihminen voi kuulla sisimmästään oman ikuisen sielunsa äänen ja myös enkelten, oppaiden sekä korkeimman voiman äänen. Vastaukset ja ohjeet ovat aluksi heikkoja, mutta harjoittelun tuloksena sisäisten viestien kuuntelu muuttuu helpommaksi. Tällaisen universaalin vuorovaikutuksen myötä ihminen ei ole koskaan yksin elämässään. Tämä lohduttaa ja auttaa etenkin vastoinkäymisten hetkellä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, rakkaustietoisuus, henkinen kehitys