Yhteystiedot

Puhelin:
045 897 9229
Sähköposti: nordictraico@gmail.com

Kuolema-olotilan muutos ja uuden elämän alku ?

Keskiviikko 21.10.2015 klo 21:14 - Merja Sankelo

Kautta aikojen on ihmisten mieliä askarruttanut kuolemaa koskevat kysymykset. Tietoa siitä, mitä kuolemisen aikana tapahtuu, on saatu mm. kuolemanrajakokemuksen kokeneiden ihmisten  kertomuksista. Kuolemanrajakokemuksella tarkoitetaan koettua kliinistä lyhytaikaista kuolemaa esimerkiksi sydänpysähdyksen tai syvän, eri syistä johtuvan tajuttomuuden yhteydessä. Tähän mennessä on tutkittu jo tuhansien ihmisten rajakokemuksia eri tutkijoiden toimesta. Kokemuksia yhdistää seuraavat tekijät:ruumiista poistuminen,aistikokemuksen vahvistuminen, voimakkaat myönteiset tunteet ja vaikutelmat ja tunnelin läpi kulkeminen, säteilevän valon kohtaaminen, kuolleiden omaisten, ystävien tai mystisten olentojen kohtaaminen, tunne ajan ja paikan muuttumisesta, elämäntapahtumien kertaus, taivaallisen todellisuuden ja rakkauden kohtaaminen, erityisen tiedon vastaaottaminen ja siitä oppiminen, rajan ja esteen kohtaaminen (portti), ruumiiseen paluu ja jälkivaikutukset. Nämä kokemukset antavat vahvistusta ajatukselle, että kuolema ei ole kaiken loppu.

Myös kuoleman jälkeisessä toisessa todellisuudessa olevat henget eli sielut ovat välittäneet tietoa maanpäälle siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman hetkellä. Viestejä ovat vastaanottaneet meedioiksi kutsutut henkilöt. Meedio pystyy olemaan yhteydessä henkimaailmaan ja kommunikoimaan siellä olevien kanssa. Niiden mukaan kuoleman prosessissa sielu vapautuu fyysisen kehon kahleista ja vaivoista, kulkee eräänlaisen kuilun ja sen päässä olevan portin läpi toiseen ulottuvuuteen ja sen astraalitasolle, jossa jatkaa olemassaoloaan energiakehona. Kuilun suulla ja portin jälkeen on vartijahenkiä suorittamassa erilaisia valvonta-ja ohjaustehtäviä.

Olemassa olevan tiedon mukaan ihmisen persoonallisuus, tiedot, kokemukset, tunteet ja opitut asiat säilyvät kuoleman jälkeen. Myös kaikki aistit toimivat ja ne ovat aiempaa herkempiä ja voimakkaampia. Jokainen näyttää ulospäin hyvältä ja terveeltä. Viimeisimmän inkarnaation (elämän) aikainen sukupuoli katoaa eli sielusta tulee sukupuoleton ja kaikki rakkaus on henkistä. Hengeksi muuttunut sielu saa jälleen käyttöönsä koko kollektiivisen tietoutensa, joka on ollut piilossa maanpäällisen elämän ajan. Tämä tarkoittaa, että hän muistaa kaiken aikaisemmasta elämästään (eletyt elämät maanpäällä ja niiden väliset ajat toisessa ulottuvuudessa). Henki liikkuu ajatuksen voimalla. Pelkkä toive ja tahto riittää viemään haluttuun päämäärään. Maallista aikakäsitystä ei tunneta. Henget keskustelevat ja viestivät lähettämällä toisilleen ajatuksia ja vastaanottamalla niitä; sanallista kommunikaatiota ei ole. Halu auttaa ja kehittyä hyväksi ja ajatuksiltaan puhtaaksi rakkaudelliseksi hengeksi tulee keskeiseksi asiaksi.

Toisessa ulottuvuudessa sielu hakeutuu omaan kollektiiviinsa eli yhteisöönsä. Rakkauden siteet sitovat henget yhteen niin, että he saavat olla yhdessä jos näin haluavat. Elämä on täysipainoisempaa kuin maanpäällä, koska se on henkisesti korkeatasoisempaa ja vailla materian kahleita ja rajoituksia. Jokainen voi luoda oman todellisuutensa maanpäällä ja myös toisessa ulottuvuudessa, mutta suuremmalla viisaudella ja ymmärryksellä.

Eletyn elämän läpikäynti eli tilinteko on yksi asia, joka on edessä kun siirtyy maanpäältä henkimaailmaan. Elämä lapsuudesta asti kulkee filminauhan tavoin silmien ohi. Saavutukset ja erehdykset, epäonnistumiset ja onnistumiset käydään läpi. Helvetti on henkinen ahdistustila, jossa ihminen on huomatessaan kuinka paljon pahaa hän on aiheuttanut toisille maanpäällisen elämänsä aikana (itsekkyys, kärsimykset, välinpitämättömyys, viha). Läsnä oleva valo-olento ei tuomitse, vaan auttaa rakastaen kestämään tämän totuuden hetken. Elämänlakien pääteema on " Mitä kylvät sitä niität ja minkä teet muille, se tapahtuu sinulle" (Karman laki). Tätä ei päästä karkuun tilinteon hetkelläkään. Kaikki aiheutettu paha on sovitettava. Jos on jäänyt karmalle velkaa on hyvitys tehtävä tulevien inkarnaatioiden aikana.

Monen toiselle tasolle siirtyneen suurin suru on, ettei ihmisenä oppinut ymmärtämään veljeyttä ja ettei rakastanut lähimmäistään niinkuin itseään. Monet katuvat sitä, että uhrasivat liian paljon aikaa työn tekemiselle sen sijaan, että olisivat nauttineet elämästä ja olleet enemmän läheisten ja ystävien kanssa. Katumusta aiheuttaa myös se, jos on elinaikana kokenut vastuullisuutta vain oman perheen ja suvun osalta eikä niinkään koko ihmiskuntaa ja maapalloa kohtaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuolema, muutos, toinen todellisuus