Yhteystiedot

Puhelin:
050 474 4976
Sähköposti: nordictraico@gmail.com

Teknologiakeskeinen elämä ja vaikutukset emotionaalisiin taitoihin

Torstai 21.6.2018 klo 22:29 - Merja Sankelo

Elämme nyt aikaa, jolloin teknologinen kehitys on edennyt pitkälle. Monet arjen toiminnot pyörivät uuden teknologian avustamana ja teknologia helpottaa monenlaista työtä; tekee siitä mielekkäämpää ja vähentää rutiininomaisia työsuorituksia. Ihmisten väliset suhteet ja vuorovaikutus on teknologian johdosta muuttunut. Mieluummin ollaan yksin, surffaillaan netissä, pelataan pelejä ja seurustellaan virtuaalisten hahmojen kanssa kuin keskustellaan ja ollaan yhdessä elävien ihmisten kanssa. Näin tapahtuu myös perheissä, joissa vanhemmat ja lapset tuijottavat teknologisia välineitä toisistaan välittämättä. On pakko nostaa esille kysymys, että mikä vaikutus tällä kaikella on ihmisten ja perheenjäsenten hyvinvointiin sekä emotionaaliselle osaamiselle.

Emotionaaliset kyvyt ja osaaminen eli "emotionaalinen älykkyys" muodostuu tunteiden havaitsemisesta ja  tiedostamisesta itsessä sekä muissa, kyvystä ilmaista tunteita,kyvystä  ymmärtää ja selittää tunteita sekä taidosta kuunnella tunteita elämän erilaisissa päätöksentekotilanteissa. Emotionaalinen älykkyys on myös  tunteiden hallintaa ja säätelyä sekä taitoa purkaa hallitusti negatiivisia tunteita ja kykyä päästä niistä eroon ennen kuin oma terveys vaarantuu. Nämä emotionaaliset taidot alkavat kehittyä ensimmäisistä elinpäivistä alkaen jokaisen ihmisen kohdalla. Jokainen vuorovaikutustilanne aikuisten ja lasten välillä opettaa kuinka tunteiden kanssa tulee toimia. Vanhempien vastuu näiden taitojen opettamisessa ja mallina olemisessa lapselle on kiistaton ja erinomaisen tärkeää lapsen kehitykselle ja toimimiselle aikuisten maailmassa myöhemmin. Kysymys on samalla myös käyttäytymisestä muita ihmisiä kohtaan ja vuorovaikutustaidoista heidän kanssaan.

Teknologiakeskeisessä kasvuympäristössä olevien lasten ja nuorten suhtautuminen muihin muuttuu. Teknologia on tunteeton seurustelukumppani ja siitä johtuen yhä useammat nykynuoret ovat tunteettomampia muita kohtaan kuin aiemmin. Heidän on vaikeampaa ymmärtää mitä tietyt teot aiheuttavat tunnetasolla toiselle ihmiselle. Toisaalta myös oma tunnemaailma neutraloituu ja tunteiden kokeminen jää pinnalliseksi; mm. ilon kokeminen laimentuu. Surua tuskin osataan kokea lainkaan. Entä miten on rakkauden kokemisen laita? Onko mahdollista, että nykyinen vaikeus solmia parisuhteita johtuu osaltaan teknologiakeskeisyydestä ja heikentyneestä kyvystä kokea  kiintymystä toista ihmistä kohtaan ? Tunteeton ihminen on vaarallinen muille, koska hän voi eri syistä, joskus hyvin mitättömistä syistä, tehdä väkivaltaisia tekoja toisia kohtaan, koska hänellä on tunteiden hallintataidot vajaasti kehittyneet. 

Kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on mahdollista oppia tunnistamaan toisen reaktioita ja tunteita sekä vastaamaan niihin eri tavoin. Kun seurustellaan tietokoneen tai älypuhelimen välityksellä toisen kanssa, ovat käytetyt ja kirjoitetut sanat keskeisiä kommunikoinnin välineitä. Ne saattavat herättää erilaisia tunteita kummassakin osapuolessa, mutta niitä ei vastapuoli pysty huomaamaan. Tästä seuraa, että ihmisen emotionaalinen kehitys häiriintyy tai estyy jopa kokonaan. Emotionaalinen osaamisen kehittyminen edellyttää kasvokkain tapahtuvaa ja läsnä-olevaa vuorovaikutusta. Kuvan avulla tapahtuva keskustelu on parempi vaihtoehto, koska silloin myös kasvojen ilmeet ovat mukana vuorovaikutuksessa. Kosketus, joka on osa inhimillistä, välittävää ja rakastavaa kommunikaatiota on mahdollista vain fyysisesti läsnäolevassa vuorovaikutuksessa.

Nyt puhutaan Y-sukupolvesta, joka on syntynyt teknologian huumassa 1980-2000 luvulla ja heidän erikoislaatuisuudestaan työelämässä. Minkälainen on tulevaisuuden sukupolvi, joka kasvaa juuri nyt "kännykkäperheissä" ja joutuu kilpailemaan vanhempien huomiosta pienestä pitäen aina silloin kun vanhemmat innostuneesti näppäilevät puhelintaan lapsen läsnäollessa eli ovat toisaalta läsnä, mutta toisaalta omissa ajatuksissaan ja aivan muualla. Lapsi itsekin saa älypuhelimen tai tabletti-laitteensa heti kun pystyy sitä käsissään pitämään.

Onko tulevaisuuden sukupolvi emotionaalisesti kyvytöntä ja rinnastettavissa robottiin ? Muuttuvatko ihmiset emotionaalisesti apaattisiksi, joka on emotionaalisen älykkyyden lähtötaso. Ovatko ihmiset enää kykeneviä kokemaan sympatiaa, myötätuntoa ja empatiaa toisiaan kohtaan, pystyvätkö he rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta ? Kykenevätkö he kokemaan iloa ja surua tai muita tunteita enää lainkaan ? Pystyvätkö he reagoimaan ja auttamaan toista ihmistä, joka ilmaisee pelkoa, surua tai ahdistusta ? Empatiakyky on tärkeää mm. sosiaali-ja terveysalan ammattilaisille. Kykenevätkö tulevaisuuden ammattilaiset enää lainkaan kohtaamaan tunnetasolla potilaita ja heidän omaisiaan vai muuttuuko hoito robottimaiseksi eli hoitoa annetaan ilman tunteita.

Jokaisen kannattaisi elää päivittäistä elämää niin, että teknologia ei häiritse liikaa normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Hyväksi tuleminen on paljolti sitä, että osataan olla hyvä muille ja myös itselle. Ei ole tarkoitettu, että ihmiset eristäytyvät muista ja seurustelevat vain tietokoneiden kanssa. Tietokone on ihmisen luoma ja se ei ajattele, tunne eikä reagoi ihmisen tavoin. Tietokone ei voi olla aidon ihmisen korvike koskaan. Kyllähän ihmiset nytkin tapaavat toisiaan, mutta aidosti läsnä oleminen on tullut harvinaisemmaksi. Lähes jokaisella on  älypuhelin ja jo sen mukanaolo häiritsee keskittymistä toiseen ihmiseen. Osa ihmisistä jo havaitsee ja tunnistaa mikä vaara teknologiakeskeisessä elämässä piilee, mutta paljon on edelleen niitä, jotka elävät täysin teknologian lumoissa eivätkä ymmärrä, mitä se aiheuttaa ja mitä uhkia se luo ihmisten välisille suhteille.

Perheissä ja parisuhteissa tulisi huolehtia, että on riittävästi teknologian käytöstä vapaata aikaa ja yhdessä oloa ilman puhelimia ja tietokoneita. Neuvoloissa pitäisi puhua vanhemmille teknologian vaaroista lapsen emotionaaliselle kehitykselle. Koulujen tulisi osallistua lasten ja nuorten emotionaalisten taitojen kehittymiseen ja tukemiseen koulupäivien aikana; kaikkea opetusta ei tulisi siirtää verkkoympäristöön.  Myös työelämässä tulisi huolehtia, että ihmisten vuorovaikutustaidot ja emotionaalinen kyvykkyys saa mahdollisuuden kasvaa. Kaiken kaikkiaan olisi tärkeää, että teknologia ei hallitse liikaa maanpäällistä elämää, vaan aikaa jää riittävästi läsnäolevaan vuorovaikutukseen läheisten ja muiden ihmisten kanssa. Tämä mahdollistaa oppimisen ja kehittymisen, joka on jokaisen elämän päätarkoitus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: teknologia, tunteet, taidot, kehitys

Eutanasia, kärsimys ja henkinen kehitys

Torstai 6.4.2017 klo 23:45 - Merja Sankelo

Keskustelu eutanasiasta ja sen laillistamisesta on aktivoitunut maassamme tämän kevään aikana. Eutanasialla tarkoitetaan joko aktiivista tai passiivista kuoleman nopeuttamista. Aktiivisessa eutanasiassa kuolemaa edistetään esimerkiksi irrottamalla vaikeasti sairas potilas hengityskoneesta tai antamalla potilalle lääkettä, joka aiheuttaa välittömästi kuoleman. Passiivinen eutanasia puolestaan tarkoittaa sitä, että jätetään käyttämättä jokin keino elämän ylläpitämiseksi; ei esimerkiksi kytketä vaikeasti sairasta lainkaan hengityskoneeseen tai jätetään hänet elvyttämättä kun sydän pysähtyy. Nyt vellova  keskustelu koskee nimenomaan aktiivista ja ihmisen omaan vapaaseen tahtoon perustuvaa eutanasiaa, joka on ollut laillista ja hyväksyttyä erityistilanteissa mm. Hollannissa jo 1990-luvulta alkaen. Monet vakavasti sairaat ovat viime vuosina hakeneet apua kärsimyksiinsä myös Sveitsistä, jossa aktiivinen eutanasia on mahdollista laillisesti järjestää tiettyjen ehtojen täyttyessä. 

Perusteluna aktiivisen eutanasian sallimiselle on mainittu mm. tilanteen toivottomuus (mm. elämän keinotekoinen ylläpitäminen, pitkäaikainen tajuttomuus, pitkäaikainen vuodepotilaana oleminen ja kivulias parantumaton syöpäsairaus), epäinhimilliset fyysiset kärsimykset ja ihmisen halu kuolla. Omassa aiemmassa tutkimuksessani eräs parantumatonta syöpää sairastava  henkilö totesi asiasta näin: "Kyllä mä hyväksyn sen jos on kovat kivut eikä mikään auta. Jos kuolema on lähellä ja jos ihminen joutuu makaamaan sängyssä eikä tiedä mistään mitään."

Eutanasian (tarkoitan tällä aktiivista eutanasiaa) vastustajat puolestaan ajattelevat, että ihmisellä ei ole oikeutta päättää omasta tai toisen ihmisen kuolemasta; tämä oikeus on vain Jumalalla eli maailmankaikkeuden korkeimmalla voimalla. Heidän mielestä eutanasia on tappamiseen ja murhaan rinnastettava asia. Eräs haastattelemani potilas totesi asiasta näin:" Ihmisen kädes ei oo toisen ihmisen elämä, koska se on mun mielestä Jumalan kädes." 

On myös sanottu, että jokaiselle ihmiselle on määrätty etukäteen hetki, jolloin elämä maanpäällä päättyy ja siksi kuolemaa ei pidä nopeuttaa. Tästä eräs potilas totesi näin:"Pitäisi sitä luonnonlain puolesta edes koko elämä olla. Kuolee sitten kun kuuluu kuolla."  Eutanasian vastustajat puhuvat mieluummin laadukkaasta ja hyvästä oireiden mukaisesta hoidosta ja sen kehittämisestä. He ovat tuoneet esille mm. nykyiset tehokkaat oireiden lievityskeinot, väärinkäytösten mahdollisuuden ja epävarmuuden tilanteen lopullisuudesta. Eräs eutanasiaa vastustava lääkäri totesi tutkimuksessani seuraavasti:"Ei me voida mennä siihen, että on tämmöset ja tämmöset kriteerit, että ihmisen saa tappaa. Ei kenenkään psyyke kestä sitä pitempään. Kaikki puhuu potilaasta, mutta siitä ei puhuta, siitä tunteet omaavasta ihmisestä, joka sen joutuu tekemään."

Eutanasiaa voidaan tarkastella myös henkiopin ja henkisen kehityksen näkökulmasta. Käännyin uteliaana tässä asiassa arkkienkeli Mikaelin puoleen ja tiedustelin hänen mielipidettään. Hän vastasi seuraavasti:"Jokainen on suunnitellut oman elämänsä pääkohdat ennen maanpäälle syntymistä. Useimmiten ja lähes aina, vakava sairaus on yksi koettelemus, jonka ihminen on itselleen opetuksena valinnut. Kärsimyksen opetus on siinä, että se auttaa ymmärtämään, mikä on ihmisen kädessä oleva asia ja mikä ei. Jumala haluaa aina hyvää kaikille, mutta joskus tarvitaan kärsimystä, että saavutetaan tuo hyvä." Kärsivä, kuoleman sairas ihminen kysyy harvoin itseltään, että mitä minun pitäisi tästä oppia ? Jos näin tehtäisiin muuttuisi kärsimys henkistä kasvua edistäväksi itsetutkiskeluksi. Arkkienkeli Mikael halusi vielä jatkaa:" Kuoleman hetki on jokaiselle etukäteen määrätty ja siihen ei saa maanpäällisin toimenpitein puuttua."

Arkkienkeli Mikael puhui vielä lisää:"Yleensä Jumala ei anna ihmiselle enempää kärsimystä kuin hän kestää. Ylisuuren kärsimyksen eli kivun keskelläkin ihmisestä pidetään huolta. Kuoleman kynnyksellä kärsimys onkin kiirastuli, jonka läpi olisi mentävä, jotta saavuttaa sen hyvän, jonka vuoksi tuo kärsimys on ihmiselle annettu. Eihän kukaan päivätajunnassaan halua kärsiä ja siksi halutaan tuota paljon puhuttua eutanasiaa eli kuoleman jouduttamista. Se on kuitenkin puuttumista Jumalallisiin suunnitelmiin ja on siksi vastoin Jumalallista tahtoa. Kun ihminen kuolee etuajassa, on siitä seurauksena, että kaikki kokemukset, jotka oli suunniteltu opetukseksi itselle ja muille eivät toteudu ja ne siirtyvät opittaviksi myöhemmin. Sen kummempaa rangaistusta siihen ei liity kenellekään. Kun ihminen sitten kuolee ja saapuu tänne toiseen ulottuvuuteen, hän yleensä ymmärtää, mitä on tehnyt ja harmittelee kun ei kestänyt loppuun asti."

Ihmisen tulisi siis kestää kärsimykset, joita joutuu kohtaamaan. On lohdullista ajatella, että kenellekään ei anneta enempää kärsimystä kuin hän kestää. Itselleni muistuu mieleen kovat kivut viimeisimmän synytyksen yhteydessä jo useita vuosia sitten. Taisin jossain vaiheessa ihan ääneen huutaa, että "Nyt mä kyllä kuolen tähän". Ja mitä tapahtui ?........ kivut loppuivat kuin seinään ja terve lapsi syntyi maailmaan juuri kun tuntui, että enää ei kestä. Kärsimykset unohtuivat saman tien.

On selvää, että kärsimyksen merkitystä oppimiselle ja henkiselle kasvulle ei tule kuitenkaan dramatisoida liikaa. Kyllä potilaiden hoidossa pitää aina huomioida terveydenhuollon keskeiset eettiset periaatteet eli ihmisarvon kunnioittaminen, elämän kunnioittaminen ja kuoleman hyväksyminen, hyvyyteen pyrkiminen, oikeudenmukaisuus, totuuden kertominen ja potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Yksilötasolla ei ole väärin hakea lievitystä kärsimykseen käytettävissä olevin keinoin.

Useimmat ihmiset kokevat kuoleman uhkana ja pelottavana asiana; varsinkin nuoret. Vanhana jo hyväksytään paremmin, että elämä on rajallista. Kärsimysten keskellä halu kuolla vahvistuu voimakkaasti; kuolema nähdään mahdollisuutena päästä eroon kärsimyksestä. Heti kun kärsimykset helpottavat, alkaa mieliala jälleen kohota ja elämä tuntuu hyvältä. Tämä tuo epävarmuutta tilanteen pysyvyyteen tai lopullisuuteen kärsimyksen ja kuoleman suhteen. On ehkä parempi hyväksyä ja alistua siihen, että kuolema tulee silloin, kun näin on määrätty ja sovittu eikä yhtään aikaisemmin eikä myöhemmin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eutanasia, kärsimys, kuolema, henkinen kehitys

Rakkaus itseä kohtaan - miten ilmenee arkielämässä ?

Sunnuntai 19.6.2016 klo 23:50 - Merja Sankelo

Yksi oppimisen ja kehittymisen haaste maanpäällisen elämän aikana on rakkaus itseä kohtaan. Sitä voidaan tarkastella fyysisestä, henkisestä ja spirituaalisesta näkökulmasta. Jokaisen ihmisen tulisi pitää fyysinen kehonsa hyvässä kunnossa, koska keho on lahja, joka on annettu ikuisen sielun asumukseksi maanpäällisen elämän ajaksi.  Fyysisen kehon terveydestä huolehtimiseen kuuluu keskeisesti säännöllinen liikunta. Ilman liikuntaa keho rapistuu ja menee epäkuntoon. Painokin lisääntyy jos syö paljon eikä liiku lainkaan. Kaikenlainen  liikunta on hyväksi terveydelle ja liikunta vaikuttaa positiivisesti myös mielialaan. Tällä hetkellä monet ihmiset liikkuvat liian vähän päivittäin.

Fyysisen kehon terveenä pysyminen edellyttää, että syödään terveellisesti. Tämä tarkoittaa ruokavaliota, jossa on paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kylmä ruoka on yhtä hyvää elimistölle kuin kuuma tai lämmitetty. Ruuan kuumentaminen tuli käyttöön lihan syömisen myötä. Kuumentaminen tuhoaa aina tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja. Lihaakin voi syödä, mutta vain vähän, koska lihan syönti väsyttää; tämä johtuu siitä, että suolisto ei pysty käyttämään kaikkia lihan ainesosia hyödyksi ja käyttämätön aines rasittaa elimistöä. Runsas lihan syönti on yhteydessä ruuansulatuselimistön sairauksiin.

Elimistö tarvitsee tietyn määrän energiaa päivittäin toimiakseen kunnolla ja siksi ravintoa pitää nauttia riittävästi, mutta ei liikaa. Ravinnon määrä tulee suhteuttaa työhön, jota tekee, koska työ kuluttaa energiaa. Jos vain lepää ja istuu tekemättä mitään, on energian kulutus pieni. Nälän tunne on merkki lisäenergian tarpeesta. Jos ei ole nälkä ei tulisi syödä mitään. Tänä päivänä on ruokaa tarjolla yllin kyllin mukaan lukien hampurilaiset, makeiset, suklaahoukutukset ja herkulliset leivonnaiset. Tarvitaan entistä enemmän elämänhallintaa ja itsekuria ylipainon välttämiseksi. Runsas päivittäinen veden juonti on tärkeää nestetasapainon ylläpitämiseksi. Kahvia tulisi juoda vain kohtuullisesti;liiallinen kahvin juonti aiheuttaa piristyksen sijasta väsymystä ja ärsyttää mahalaukun limakalvoja. Tupakointi ja alkoholin käyttö ovat vahingollista terveydelle ja aiheuttavat lukuisia sairauksia eli eivät kuulu itsensä rakastamisen keinovalikoimaan. Itseään rakastava ihminen lepää työn teon välillä ja nukkuu riittävän pitkät yöunet.

Liikunnan puute ja epäterveelliset ruokailutottumukset aiheuttavat liikalihavuutta, joka näkyy yhä useammin päivittäisessä elämässä ja katukuvassa. Vastaan kävelee nyt usein ihmisiä, jotka pursuavat läskiä isoine vatsoineen ja takamuksineen. Terveystilastoissa mm. diabetes lisääntyy koko ajan mm. ruualla mässäilyn ja liikunnan puutteen seurauksena. Myös diabeteksesta johtuvat komplikaatiot  kuten munuaisten toiminnan häiriöt lisääntyvät. On absurdia, että ihmisten huonon elämänhallinnan ja väärien elintapojen vuoksi kalliita dialyysihoitopaikkoja joudutaan perustamaan lisää kun vaihtoehtona olisi, että ihmiset alkaisivat huolehtia enemmän itsestään ja omasta terveydestään. Tällainen välinpitämättömyys itseä kohtaan ja itsearvostuksen puute on surullista ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että ihminen on onnellinen. Onnellisuus koostuu useista tekijöistä. Ihmisen tulisi olla tyytyväinen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tämä käsittää olosuhteet eli kodin, johon on syntynyt, vanhemmat ja sisarukset tai niiden puuttumisen. Hyväksymiseen sisältyy myös omat fyysiset, psyykkiset, persoonalliset ja älylliset ominaisuudet, jotka on saanut resursseiksi tätä elämää varten. Ihmisellä tulisi olla muita ihmisiä ympärillään. Jokainen on luotu olemaan yhdessä muiden kanssa, koska silloin voi paremmin oppia asioita, jotka sielun kehityksen kannalta ovat tärkeitä. Ihminen joutuu sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa tekemään valintoja oman käyttäytymisen, sanojensa ja toimintansa suhteen. Yksin oleminen on helppoa ja siinä on vähän haasteita itsensä kehittämiselle. Itsensä rakastaminen henkisessä mielessä on siis omasta onnellisuudesta huolehtimista ja elämän järjestämistä sellaiseksi, että siihen voi olla tyytyväinen. Tähän sisältyy oman päivittäisen energian käyttäminen vain asioihin, jotka kokee tärkeäksi ja luopuminen kaikesta sellaisesta, jonka kokee oman onnellisuuden näkökulmasta turhaksi.

Itsensä rakastaminen spiritualistisessa mielessä on mm. sitä, että päivittäin järjestää itselleen mahdollisuuden hiljentymiseen. Tällainen hetkellinen yksinolo on tärkeää ja välttämätöntäkin, koska hiljentymisen kautta ihminen voi olla yhteydessä sieluunsa ja maailmankaikkeuden korkeimpaan voimaan ja energiaan. Tämä auttaa jaksamaan ja selviytymään paremmin mm. kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.

Rakkaus itseä kohtaan on siis hyvin monimuotoista ja perusta terveelle elämälle sekä toisten rakastamiselle. Kun on fyysisesti, henkisesti ja spirituaalisesti terve ja voi hyvin, on mahdollista jakaa rakkautta läheisille, ystäville, työtovereille ja kaikille niille, joiden kanssa joutuu päivittäin tekemisiin. Se on lähtökohta henkiselle kehitykselle ja rakkaudessa elämiselle. Jos haluaa edistyä itsensä rakastamisessa tiettyjen tekijöiden osalta, mutta kokee sen vaikeaksi (esimerkiksi elintapoja koskevien muutosten osalta), voi pyytää apua  ammattiauttajilta sekä myös enkeleiltä ja maailmankaikkeuden korkeimmalta voimalta itseltään. He auttavat aina mielellään ja joskus yllättävälläkin tavalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, terveys, hyvinvointi, henkinen kehitys

Rakkaus elämän voimana ja kasvun lähteenä

Tiistai 11.6.2013 klo 20:06 - Merja Sankelo

Jokaisessa ihmisessä on istutettuna rakkauden kipinä, joka merkitsee tarvetta tulla rakastetuksi, tarvetta rakastaa ja elää rakkauden ilmapiirissä. Rakkauden tarvetta voidaan selittää mm. eksistentiaalisilla tekijöillä eli ensiksikin uskolla, että ihminen on osa maailmankaikkeudessa vallitsevaa energiaa, jonka perusolemus on rakkaus. Tuo rakkaus on kaiken elollisen perusta ja pitää yllä kaikkea luotua. Toiseksi voidaan ajatella, että jokaisen yksilön elämän keskeinen tarkoitus  maapallolla on oppia uusia asioita rakkaudesta. Perustana on näkemys siitä, että ihmisen fyysisessä kehossa asuu koko elämän ajan kuolematon sielu, jonka koti on meidän fyysisen maailmamme ulkopuolella ns. toisessa ulottuvuudessa. Em. näkemykseen sisältyy usko siitä, että jokainen sielu  elää vaihtelevan määrän elämiä oppiakseen rakkaudesta niin paljon, että voi siirtyä aina korkeammalle kehityksen tasolle toisessa ulottuvuudessa.

Ilman rakkautta ei ole onnellisuutta, johon jokaisen tulisi pyrkiä elämänsä aikana. Positiivisuus lisää rakkautta ja negatiivisuus puolestaan vähentää sitä. Rakkaus on monimuotoista. Universaalirakkaus on pyyteetöntä korkeimman voiman eli Jumalan palvelemista ja keskittymistä vain tähän tehtävään. Jokaisen tulisi kuitenkin rakastaa myös itseään ja muita ihmisiä. Itsensä rakastaminen tarkoittaa hyvää huolenpitoa mielen ja kehon terveydestä sekä itsensä hyväksymistä. Ihmisten välistä rakkautta on erilaista. On vanhempien ja lasten välinen rakkaus, naisen ja miehen välinen rakkaus ja rakkaus eli veljeys kanssaihmisten kesken. Ihmisen tulisi osoittaa rakkautta ja huolenpitoa myös luontoa, eläimiä ja elinympäristöä kohtaan. 

Rakkauden täyttämä elämä on täydellisesti mahdollista vasta kun ihminen on herännyt rakkaustietoisuuteen eli on ymmärtänyt, että rakkaus on keskeisin ja tärkein asia elämässä. Rakkausherätys voi tapahtua joko uskonnollisissa yhteyksissä tai itsetutkiskelun ja pohdinnan seurauksena. Rakkauden löytäminen on tärkeä vaihe elämässä. Sen jälkeen ihminen alkaa elää tavallaan uudelleen. Hän alkaa arvostaa erilaisia asioita ja alkaa kiinnittää huomiota uusiin yksityiskohtiin elämässään. Hänestä tulee itsekriittisempi ja tietoisempi vastuullisuudestaan omaa ja toisten elämää kohtaan. 

Rakkaudellinen elämä on täynnä positiivisuutta ja jokaisesta hetkestä nauttimista. Rakkaus heijastuu kaikessa tekemisessä. Rakkaus ihmisiä kohtaan ilmenee välittämisenä ja haluna tuottaa iloa. Rakkauteen kuuluu hyvän tekeminen. Hyvää voi tehdä ajattelemalla, puhumalla ja erilaisten tekojen avulla. Rakastavia ajatuksia, sanoja ja tekoja seuraa mielen rauha, joka on välttämätön osa onnellista elämää. Myös uhrautuminen on yksi piirre rakkaudessa. Kun rakastaa niin haluaa auttaa ja tehdä toisen hyväksi kaiken mahdollisen. Rakkaustietoiselle henkilölle tulee hyvä olo auttamisesta, koska hän kokee toimineensa oikein ja oman vakaumuksensa mukaisesti. Tämä todellistuu esimerkiksi tekemällä mm. vapaaehtoistyötä. Anteeksiantaminen itselle ja muille on osa rakkautta.

Rakkaudessa elävän henkilön tuntee siitä, että hän on ystävällinen, iloinen ja kiitollinen elämästä ja sen yksityiskohdista. Hän on avoin, suvaitsevainen ja häntä on helppo lähestyä. Hän kohtelee ihmisiä samanarvoisesti, hyväksyvästi ja rakastavasti. Hän arvostaa toisen sanoja ja ajatuksia eikä koe, että itse on aina oikeassa.

Se,että elää rakkaustietoisuudessa, ei tarkoita sitä, että elämässä ei ole vastoinkäymisiä tai että kaikki sujuu kuin on itse tietoisessa mielessä ajatellut. Tällainen rakkauden merkityksen sisäistänyt ihminen näkee kuitenkin vastoinkäymisetkin oppimisen ja henkisen kasvun lähteinä. Hän uskoo, että jos oppimista ei tapahdu, niin vastaavia tilanteita tulee vastaan  elämässä uudelleen. On ihmisiä, jotka eivät tarvitse vastoinkäymisen tuomia opetuksia, koska he oivaltavat asioita ilman niitäkin.

Elämä on kilvoittelua sen kanssa, miten koko ajan pystyy elämään rakkauden hengessä ja ajattelemaan, puhumaan ja viestimään rakkautta sekä tekemään rakkauden tekoja. Kysymyksessä on elämän mittainen rakkauden koulu, joka vaatii kurinalaisuutta, ponnisteluja ja hyvää elämän hallintaa. Rakkaudesta pitää huolehtia. Tässä on tärkeää omasta itsestä huolehtiminen sekä fyysisesti että henkisesti ja sen toistaminen itselle koko ajan, että elämää tulisi elää itseä ja muita rakastaen. Olisi hyvä ääneen toistaa rakkaus-sanaa joka päivä useaan kertaan eräänlaisena mantrana. Näin alitajunta alkaa toteuttaa rakkautta ihmisen elämässä ja elämä muuttuu tätä toistettaessa yhä enemmän rakkautta sisältäväksi.

Monet ihmiset elävät tiedostamatta rakkauden merkitystä elämässä ja ajattelevat siksi kaikkea materiaalisen pärjäämisen näkökulmasta. Taloudellinen menestys, maine ja kuuluisuus näyttelee pääosaa elämässä ja muu unohtuu. Onnellisuus, jota nämä ihmiset kokevat, on onnellisuutta vailla syvempää tyytyväisyyden tunnetta. Nämä ihmiset ovat usein tulevaisuusorientoituneita ja heidän on vaikea pysähtyä nauttimaan nykyhetkestä. Elämä on koko ajan jonkin uuden menestyksen saavuttamista eri muodoissaan, kiireistä ja näennäisen tärkeää, mutta rauha puuttuu. Elämästä nauttiminen ja siitä iloitseminen on vähäistä. Tällainen ihminen saattaa olla myös välinpitämätön sekä kylmä elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Tällainen elämä koetaan helposti olevan vailla perimmäistä tarkoitusta.

Suhde maailmankaikkeuden korkeimpaan voimaan antaa siivet rakkaudelle ja sen mukaiseen elämään. Jokaisella ihmisellä on oikeus Jumalalliseen johdatukseen, mutta se vaatii itsensä kuuntelua, hiljentymistä ja kysymysten esittämistä, joka monelle on vaikeaa. Ihminen voi kuulla sisimmästään oman ikuisen sielunsa äänen ja myös enkelten, oppaiden sekä korkeimman voiman äänen. Vastaukset ja ohjeet ovat aluksi heikkoja, mutta harjoittelun tuloksena sisäisten viestien kuuntelu muuttuu helpommaksi. Tällaisen universaalin vuorovaikutuksen myötä ihminen ei ole koskaan yksin elämässään. Tämä lohduttaa ja auttaa etenkin vastoinkäymisten hetkellä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, rakkaustietoisuus, henkinen kehitys