Yhteystiedot

Puhelin:
050 474 4976
Sähköposti: nordictraico@gmail.com

Teknologiakeskeinen elämä ja vaikutukset emotionaalisiin taitoihin

Torstai 21.6.2018 klo 22:29 - Merja Sankelo


Elämme nyt aikaa, jolloin teknologinen kehitys on edennyt pitkälle. Monet arjen toiminnot pyörivät uuden teknologian avustamana ja teknologia helpottaa monenlaista työtä; tekee siitä mielekkäämpää ja vähentää rutiininomaisia työsuorituksia. Ihmisten väliset suhteet ja vuorovaikutus on teknologian johdosta muuttunut. Mieluummin ollaan yksin, surffaillaan netissä, pelataan pelejä ja seurustellaan virtuaalisten hahmojen kanssa kuin keskustellaan ja ollaan yhdessä elävien ihmisten kanssa. Näin tapahtuu myös perheissä, joissa vanhemmat ja lapset tuijottavat teknologisia välineitä toisistaan välittämättä. On pakko nostaa esille kysymys, että mikä vaikutus tällä kaikella on ihmisten ja perheenjäsenten hyvinvointiin sekä emotionaaliselle osaamiselle.

Emotionaaliset kyvyt ja osaaminen eli "emotionaalinen älykkyys" muodostuu tunteiden havaitsemisesta ja  tiedostamisesta itsessä sekä muissa, kyvystä ilmaista tunteita,kyvystä  ymmärtää ja selittää tunteita sekä taidosta kuunnella tunteita elämän erilaisissa päätöksentekotilanteissa. Emotionaalinen älykkyys on myös  tunteiden hallintaa ja säätelyä sekä taitoa purkaa hallitusti negatiivisia tunteita ja kykyä päästä niistä eroon ennen kuin oma terveys vaarantuu. Nämä emotionaaliset taidot alkavat kehittyä ensimmäisistä elinpäivistä alkaen jokaisen ihmisen kohdalla. Jokainen vuorovaikutustilanne aikuisten ja lasten välillä opettaa kuinka tunteiden kanssa tulee toimia. Vanhempien vastuu näiden taitojen opettamisessa ja mallina olemisessa lapselle on kiistaton ja erinomaisen tärkeää lapsen kehitykselle ja toimimiselle aikuisten maailmassa myöhemmin. Kysymys on samalla myös käyttäytymisestä muita ihmisiä kohtaan ja vuorovaikutustaidoista heidän kanssaan.

Teknologiakeskeisessä kasvuympäristössä olevien lasten ja nuorten suhtautuminen muihin muuttuu. Teknologia on tunteeton seurustelukumppani ja siitä johtuen yhä useammat nykynuoret ovat tunteettomampia muita kohtaan kuin aiemmin. Heidän on vaikeampaa ymmärtää mitä tietyt teot aiheuttavat tunnetasolla toiselle ihmiselle. Toisaalta myös oma tunnemaailma neutraloituu ja tunteiden kokeminen jää pinnalliseksi; mm. ilon kokeminen laimentuu. Surua tuskin osataan kokea lainkaan. Entä miten on rakkauden kokemisen laita? Onko mahdollista, että nykyinen vaikeus solmia parisuhteita johtuu osaltaan teknologiakeskeisyydestä ja heikentyneestä kyvystä kokea  kiintymystä toista ihmistä kohtaan ? Tunteeton ihminen on vaarallinen muille, koska hän voi eri syistä, joskus hyvin mitättömistä syistä, tehdä väkivaltaisia tekoja toisia kohtaan, koska hänellä on tunteiden hallintataidot vajaasti kehittyneet. 

Kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on mahdollista oppia tunnistamaan toisen reaktioita ja tunteita sekä vastaamaan niihin eri tavoin. Kun seurustellaan tietokoneen tai älypuhelimen välityksellä toisen kanssa, ovat käytetyt ja kirjoitetut sanat keskeisiä kommunikoinnin välineitä. Ne saattavat herättää erilaisia tunteita kummassakin osapuolessa, mutta niitä ei vastapuoli pysty huomaamaan. Tästä seuraa, että ihmisen emotionaalinen kehitys häiriintyy tai estyy jopa kokonaan. Emotionaalinen osaamisen kehittyminen edellyttää kasvokkain tapahtuvaa ja läsnä-olevaa vuorovaikutusta. Kuvan avulla tapahtuva keskustelu on parempi vaihtoehto, koska silloin myös kasvojen ilmeet ovat mukana vuorovaikutuksessa. Kosketus, joka on osa inhimillistä, välittävää ja rakastavaa kommunikaatiota on mahdollista vain fyysisesti läsnäolevassa vuorovaikutuksessa.

Nyt puhutaan Y-sukupolvesta, joka on syntynyt teknologian huumassa 1980-2000 luvulla ja heidän erikoislaatuisuudestaan työelämässä. Minkälainen on tulevaisuuden sukupolvi, joka kasvaa juuri nyt "kännykkäperheissä" ja joutuu kilpailemaan vanhempien huomiosta pienestä pitäen aina silloin kun vanhemmat innostuneesti näppäilevät puhelintaan lapsen läsnäollessa eli ovat toisaalta läsnä, mutta toisaalta omissa ajatuksissaan ja aivan muualla. Lapsi itsekin saa älypuhelimen tai tabletti-laitteensa heti kun pystyy sitä käsissään pitämään.

Onko tulevaisuuden sukupolvi emotionaalisesti kyvytöntä ja rinnastettavissa robottiin ? Muuttuvatko ihmiset emotionaalisesti apaattisiksi, joka on emotionaalisen älykkyyden lähtötaso. Ovatko ihmiset enää kykeneviä kokemaan sympatiaa, myötätuntoa ja empatiaa toisiaan kohtaan, pystyvätkö he rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta ? Kykenevätkö he kokemaan iloa ja surua tai muita tunteita enää lainkaan ? Pystyvätkö he reagoimaan ja auttamaan toista ihmistä, joka ilmaisee pelkoa, surua tai ahdistusta ? Empatiakyky on tärkeää mm. sosiaali-ja terveysalan ammattilaisille. Kykenevätkö tulevaisuuden ammattilaiset enää lainkaan kohtaamaan tunnetasolla potilaita ja heidän omaisiaan vai muuttuuko hoito robottimaiseksi eli hoitoa annetaan ilman tunteita.

Jokaisen kannattaisi elää päivittäistä elämää niin, että teknologia ei häiritse liikaa normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Hyväksi tuleminen on paljolti sitä, että osataan olla hyvä muille ja myös itselle. Ei ole tarkoitettu, että ihmiset eristäytyvät muista ja seurustelevat vain tietokoneiden kanssa. Tietokone on ihmisen luoma ja se ei ajattele, tunne eikä reagoi ihmisen tavoin. Tietokone ei voi olla aidon ihmisen korvike koskaan. Kyllähän ihmiset nytkin tapaavat toisiaan, mutta aidosti läsnä oleminen on tullut harvinaisemmaksi. Lähes jokaisella on  älypuhelin ja jo sen mukanaolo häiritsee keskittymistä toiseen ihmiseen. Osa ihmisistä jo havaitsee ja tunnistaa mikä vaara teknologiakeskeisessä elämässä piilee, mutta paljon on edelleen niitä, jotka elävät täysin teknologian lumoissa eivätkä ymmärrä, mitä se aiheuttaa ja mitä uhkia se luo ihmisten välisille suhteille.

Perheissä ja parisuhteissa tulisi huolehtia, että on riittävästi teknologian käytöstä vapaata aikaa ja yhdessä oloa ilman puhelimia ja tietokoneita. Neuvoloissa pitäisi puhua vanhemmille teknologian vaaroista lapsen emotionaaliselle kehitykselle. Koulujen tulisi osallistua lasten ja nuorten emotionaalisten taitojen kehittymiseen ja tukemiseen koulupäivien aikana; kaikkea opetusta ei tulisi siirtää verkkoympäristöön.  Myös työelämässä tulisi huolehtia, että ihmisten vuorovaikutustaidot ja emotionaalinen kyvykkyys saa mahdollisuuden kasvaa. Kaiken kaikkiaan olisi tärkeää, että teknologia ei hallitse liikaa maanpäällistä elämää, vaan aikaa jää riittävästi läsnäolevaan vuorovaikutukseen läheisten ja muiden ihmisten kanssa. Tämä mahdollistaa oppimisen ja kehittymisen, joka on jokaisen elämän päätarkoitus.

Avainsanat: teknologia, tunteet, taidot, kehitys


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään