Yhteystiedot

Puhelin:
045 897 9229
Sähköposti: nordictraico@gmail.com

Elävätkö lapset ilman vanhempien rakkautta?

Keskiviikko 26.10.2016 klo 22:54 - Merja Sankelo


Elämme nyt aikaa, jolloin monilla lapsilla ja nuorilla on erilaisia ongelmia, joiden vuoksi he eivät pysty nauttimaan elämästä eivätkä koe itseään onnelliseksi. He elävät perheissä, joissa vanhemmat eivät  aina tiedosta, mikä on heidän tärkein tehtävänsä lastensa kasvattajina. On unohdettu, että lapsi tarvitsee pienestä pitäen ensisijaisesti rakkautta ja siihen perustuvaa huolenpitoa sekä vanhempien läsnäoloa kehittyäkseen terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Monet vanhemmat elävät nyt liian itsekeskeistä elämää, eivätkä ymmärrä mitä perheen arki on lapsen silmin. Mm. oma ura, harrastukset ja omien ystävien kanssa vietetty aika laitetaan lapsen kanssa olemisen edelle. Myös lapsen runsaat harrastukset sekä tietokoneiden ja kännyköiden lisääntynyt käyttö vie aikaa perheen yhteisiltä hetkiltä. Rakkaus lasta kohtaan saattaa hukkua kieltojen viidakkoon ja lapsen elämän rajoittamisesta sekä kontrolloinnista tuleekin tärkein asia perheen elämässä. Pelko lapsen liiallisesta hemmottelusta voi estää rakkauden osoitukset. Myös parisuhdeongelmat, väkivalta ja omat terveysongelmat sekä alkoholin ja huumeiden käyttö heijastuu vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen ja rakkauden osoittaminen muodostuu ehkä mahdottomaksi tehtäväksi.

Lisääntyneet avioerot ovat yksi syy lasten ja nuorten pahoinvoinnille. Avioeroprosessissa lapsi kyseenalaistaa vanhempien rakkauden. Ongelmien välttämiseksi tulisi aikuisten eron keskellä kertoa lapselle kuinka he rakastavat häntä erosta ja vanhempien välisistä ristiriidoista huolimatta. Lapselle tulisi selkeästi sanoa, että kukaan ei ole häntä hylkäämässä, vaikka vanhemmat ovat eroamassa ja elämän järjestelyt ovat muuttumassa. Lasta ei tule myöskään syyllistää tilanteesta. Lapsi, jota on rakastettu pienestä pitäen, kestää avioeron paremmin ja ei kärsi siitä niin kuin lapsi, jolle rakkauden kokeminen on jäänyt vähäiseksi. Joskus lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta on hyvä, että vanhemmat eroavat.

Ihanteellisessa tilanteessa lapsi syntyy toivottuna ja odotettuna toisiaan rakastaville vanhemmille, jotka kummatkin ovat ymmärtäneet rakkauden keskeisen merkityksen elämässä. He rakastavat yhteistä lastaan ja osoittavat rakkauttaan hänelle joka päivä monimuotoisesti. Kun ihminen rakastaa toista, hän kohdistaa tähän rakkauden kohteeseen positiivisia ajatuksia. Toiselle halutaan tehdä hyvää, hänestä halutaan pitää huolta, hänen kanssaan halutaan olla ja hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on.  Iloitaan kun rakkauden kohde onnistuu jossakin ja on tyytyväinen ja onnellinen. Rakastavat vanhemmat asettavat turvallisia ja selkeitä rajoja lapselle silloin kun niitä tarvitaan. Kun rajat asetetaan rakastavassa hengessä ja suojelevassa tarkoituksessa, joka lapselle myös selvitetään, on lapsen helpompi nuo rajat myös hyväksyä. Turvallisessa ja rakastavassa kodissa lapsi voi vapaasti ilmaista kiukkuaan ja ärtymystään. Rakastavat vanhemmat pystyvät rauhallisesti ottamaan tuon kiukun vastaan. Jokainen lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jota vastaan voi kapinoida pelkäämättä, että häntä esimerkiksi lyödään. Luottamus, arvostus ja vapauden antaminen on myös osa rakkautta. Perheessä, jossa vanhemmat tiedostavat rakkauden tärkeyden kasvatuksessa, on lapsi etuoikeutetussa kasvuympäristössä. Lapsi sisäistää rakkauden hengen itseensä jo pienestä pitäen mallioppimisen kautta. Rakastavat vanhemmat saavat ikäänkuin palkaksi oikeuden nauttia kun lapset menestyvät elämässä. He ovat tämän ansainneet, koska he ovat rakkaudellaan luoneet tuon menestyksen.

Perheissä, joissa vanhemmat elävät negatiivisen ilmapiirin ympäröivänä, on lastenkin vaikeampi olla. Miten heistä voisi kasvaa avoimia, itseensä luottavia ihmisiä jos heitä ei rakasteta, rohkaista, eikä hyväksytä sellaisina kun he ovat. Jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään ja vanhemmat, jotka kasvattavat lapsiaan rakkaudettomassa kodissa, ovat vastuussa paitsi omasta myös alaikäisten lasten elämästä. Lapsen, joka kärsii rakkauden puutteesta, on vaikea myöhemmin elämässä antaa rakkautta ja vastaanottaa rakkautta muilta. Hänestä voi tulla eräällä lailla tunnevammainen, joka voi suotuisissa olosuhteissa kyllä korjaantua, mutta ei aina. Vanhemmat, jotka ovat unohtaneet rakkauden merkityksen lapsen kasvatuksessa joutuvat usein näkemään, että lapsella on monenlaisia ongelmia elämänsä aikana. Tämä ei tarkoita, että rakkaudettomassa kodissa elänyt lapsi ei pystyisi olemaan onnellinen, mutta hänen lähtökohtansa onnelliselle elämälle ovat huonommat kuin paljon rakkautta saaneella lapsella. Esimerkiksi väkivaltaa lapsena kokeneet ovat henkisesti rikkinäisiä kunnes he pystyvät asiat käsittelemään ja antamaan anteeksi vanhemmilleen. Vain anteeksianto auttaa asioiden käsittelyä ja edistää omaa kehitystä vaikeiden tilanteiden jälkeen. Se ikään kuin vapauttaa ihmisen kaikesta menneestä ja uusi vaihe elämässä voi alkaa.

Vanhempien tärkein tehtävä on siis rakastaa lastaan ja tuoda esille tämä rakkaus sanoin, elein, ilmein ja teoin päivittäin. Kenenkään lapsen ei tulisi joutua olemaan epävarma sen suhteen, että rakastetaanko häntä vai ei. Lasta ei kannata hankkia lainkaan jos hänen kanssaan ei haluta olla ja jos ura sekä omat menot ovat aina tärkeämpiä kuin lapsen hyväolo ja onnellisuus. Elämä on täynnä valintoja ja  lapsen onnellisuus on yksi niistä.

Avainsanat: lapset, vanhemmat, rakkaus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään