Sinua rakastetaan, ohjataan ja autetaan

Yksittäisen ihmisen näkökulmasta elämä voidaan nähdä rajallisena aikana, joka on annettu kehittymistä, oppimista ja kasvamista varten. Jokainen on tehnyt ”ikuisena henkenä” ns. elämänsuunnitelman itselleen ennen syntymistä maanpäälle. Tämä suunnitelma pitää sisällään mm. sen, minkälaiseen perheeseen ja minkälaisille vanhemmille syntyy, oman sukupuolen ja sen ajankohdan, jolloin elämä maanpäällä päättyy ja on aika palata takaisin henkimaailmaan, rajan toiselle puolelle. Tämä ennakkoon laadittu suunnitelma luo siis puitteet saada juuri niitä kokemuksia, joita tarvitaan, jotta oppiminen, kasvu ja kehitys kohti yhä täydellisempää hyvyyttä ja rakkautta olisi mahdollista.


Edellä mainitut asiat tarkoittavat mm. sitä, että on turha kritisoida lapsuuttaan kovin paljon, koska jokainen on tarvinnut juuri nuo tietyt lapsuuden kokemukset, jotta voisi kehittyä henkisesti. On harmillista, jos joku ei viihdy omassa kehossaan naisena tai miehenä, koska hän tarvitsee juuri ne kokemukset, jotka tuo keho ja sukupuoli voivat tarjota. Ajatus, että kuoleman ajankohta on ennalta päätetty, luo mielenkiintoiset näkymät moniin asioihin elämässä; vähentää ehkä monia pelkoja, mutta aiheuttaa myös voimattomuutta, kun ei voi vaikuttaa oman elämän pituuteen. Lääketieteellisen teknologian kehittymisen myötä ihmisen elämää voidaan nyt keinotekoisesti pitkittää, joka on tuonut mutkia matkaan elämänsuunnitelman toteutumiselle. Myös ns. aktiivinen eutanasia ja itsemurha, joista seuraa elämän ”ennenaikainen” päättyminen, estävät ”sovitun” kuoleman hetken toteutumisen ja ovat siksi universaalisten lakien vastaista toimintaa. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, koska täältä pitää lähteä pois. Tämä tuo jännitystä elämän kulkuun.


Jokaisella nyt maanpäällä olevalla ihmisellä on omat apujoukot henkimaailman puolella ja on tarkoitettu, että ihminen voi saada apua, ohjausta ja lohdutusta heiltä. Kristinuskossa puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta, joiden puoleen ihminen voi kääntyä huoliensa kanssa, mutta henkimaailmassa on myös henkioppaita ja enkeleitä, joiden tehtävänä on auttaa tarvittaessa. Universaalisten lakien mukaan apua pitää ensin pyytää ennen kuin sitä voi saada. Koska monetkaan eivät usko tällaiseen, on niin, että usean henkilön apujoukot ovat juuri nyt toimettomia ja joutuvat vain seuraamaan sivusta, kuinka heidän suojattinsa pärjää elämässään. Jos ajattelet, että edellä esitetty on humpuukia, niin kokeilepa joskus pyytää apua, niin saatat yllättyä. Apua annetaan aina kun avunpyyntö on esitetty, mutta ihminen ei aina huomaa sitä, koska apu saattaakin olla täysin erilaista kuin on odottanut.


Kaiken Luoja on viisaudessaan luonut maailmankaikkeuden, jossa eletään vuorotellen maanpäällä ja henkimaailmassa ja niin, että niiden välillä on kommunikaatiota ja yhteydenpitoa. Kaiken Luoja on myös huolehtinut siitä, että maanpäällä olevan ihmisen ei tarvitse olla koskaan yksin, vaan hän voi olla yhteydessä henkimaailman auttajien kanssa eri tavoin. Hän voi mm. hiljentyessään kertoa huolistaan sekä pyytää ohjausta ja apua elämäänsä. Esitetyn pyynnön jälkeen on tärkeää seurata omia tunteita, mielialoja, ajatuksia ja intuitiota, koska ohjausta annetaan usein niiden välityksellä. On myös ihmisiä, jotka voivat saada ”suoraa” ohjausta omilta auttajiltaan. Säännöllinen meditointi edistää tällaisen herkkyyden kehittymistä.


Yhteydenpito omien henkisten auttajien kanssa perustuu uskoon heidän olemassaoloaan kohtaan ja keskinäiseen luottamukseen. Luottamusta Kaiken Luojaa ja hänen universumiaan kohtaan voidaan osoittaa kertomalla avoimesti omista ajatuksista ja kääntymällä auttajien puoleen elämän pulmatilanteissa. Henkimaailman auttajat puolestaan alkavat luottaa suojattiinsa, kun näkevät, että hän on aidosti oma itsensä, uskoo heidän mahdollisuuksiinsa auttaa ja toimii annetun ohjauksen mukaisesti. On ihanaa tietää, että on tahoja, jotka vilpittömästi rakastavat jokaista ihmistä ja haluavat aidosti hyvää sekä iloitsevat kun näkevät, että olemme onnellisia ja nautimme kaikesta ympärillämme. Tällainen luottamuksellinen suhde antaa perustan elämälle, jonka kantavana voimana on tietous siitä, että ei ole koskaan yksin, vaan rajan toisella puolella on tahoja, jotka rakastavat, välittävät ja haluavat olla osa elämäämme sekä huonoina että hyvinä aikoina.


Edellä esitetyt asiat poikkeavat tietyiltä osin mm. kristinuskon ajatuksista. Kristinuskossa puhutaan rukoilemisesta, kun tuodaan esille avun pyytämistä ja yhteydenpitoa henkimaailman auttajien, lähinnä Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Kristinuskosta puuttuu tässä esiin nostettu, elämänsuunnitelmaa koskeva tietous sekä usko siihen, että kuoleman ajankohta olisi etukäteen sovittu asia. Tässä esitetty ”totuus” sisältää uskon reinkarnaatioon eli siihen, että ikuinen sielu elää henkimaailmassa ja palaa maanpäälle useitakin kertoja, kunnes on saavuttanut henkisessä kehityksessään valaistumisen eli täydelliseksi tulemisen. Kristinusko ei tunnusta tällaista, vaan sen mukaan ihmisellä on yksi elämä maan päällä, jonka jälkeen hän siirtyy ylösnousemuksen kautta taivaaseen tai helvettiin.

0
Feed

Jätä kommentti