Koronaviruksen aiheuttama kriisi oppimiskokemuksena

Elämme nyt keskellä koronaviruksen leviämisen aiheuttamaa kriisiä. Maassamme on tilanteen vuoksi otettu käyttöön valmiuslaki, ensimmäistä kertaa toisen maailman sodan jälkeen, joka antaa valtioneuvostolle valtuudet tehdä nopeasti tärkeitä, kansaa suojelevia ja tilanteesta selviytymistä edistäviä päätöksiä. Hallituksen päätökset ja toimenpiteet ovat viimeisten viikkojen aikana vaikuttaneet meidän kaikkien elämään. Esimerkiksi kehotus pysyä mahdollisimman paljon kotona ja välttää sosiaalisia kontakteja toisten kanssa, jotta virus ei leviäisi, on aiheuttanut paljon keskustelua ja huolta mm. siitä, että mikä vaikutus eristäytymisellä on yksilöiden ja perheiden elämään. 


Arkkienkeli Mikael haluaa lähettää seuraavanlaisen viestin käsillä olevan koettelemuksen ja kriisin keskellä oleville: ”Maapallolla on nyt haasteellinen tilanne kun uudenlainen virussairaus on alkanut levitä ihmiskunnan keskuudessa. Virus on ärhäkkä ja helposti tarttuva. Siksi se on levinnyt lähes jo kaikkiin maihin. Ihmisiä sairastuu ja kuolee nyt tavallista enemmän. Kysymys on kriisin kaltaisesta tilanteesta, joka väistämättä aiheuttaa erilaisia reaktioita kuten epävarmuutta, epätoivoa ja erilaisia pelkoja. Kriisit ovat usein myös kasvun paikkoja. Kysymys on muutoksesta, joka tuo tilalle jotain uutta ja erilaista kuin mihin on totuttu. Vaaditaan sopeutumista, jotta tilanteesta selvitään ja yhteistä tahtoa sekä uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Kaikki tulee palautumaan ennalleen kriisin jälkeen, mutta jotain on saattanut muuttua ihan pysyvästi. Usko ja luota niin sinulle annetaan. Tämä on hyvä pitää mielessä kriisin keskellä. Toivo paremmasta kantaa vaikeimpien aikojen yli.”

Minkälaisia kasvun paikkoja tämä koronaviruksesta johtuva tilanne on jo tarjonnut? Yhteinen uhka ja samassa veneessä oleminen on lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vastuullisuutta paitsi itsestä myös muista. Myötätunto ja auttamisen halu viruksen vuoksi eristyksessä olevia kohtaan, erityisesti ikäihmisiä kohtaan, on herännyt ja konkretisoitunut erilaisina auttamisen tapoina ja vapaaehtoistyönä. Koronaviruksen aiheuttamat kuolemat eri maissa ja kiireen väheneminen ovat herättäneet ihmiset pohtimaan elämän perusasioita ja sitä, mikä elämässä on tärkeintä. Yhteisen ajan lisääntymisen myötä on parisuhteissa ja perheissä opittu uusia yhdessäolon ja tekemisen tapoja, joka on samalla ehkä myös lähentänyt ihmisiä toisiinsa. On huomattu, että elämä voi olla hyvää ja sisältörikasta, vaikka ollaan enemmän vain kotona ja vietetään aikaa läheisten kanssa. Arvostus
elämän pieniä yksityiskohtia kohtaan kasvanut ja niistä on jo opittu nauttimaan aikaisempaa enemmän.

Itse uskon maailmankaikkeuden korkeimman voiman olemassaoloon ja siihen, että joskus tämä energia ja voima saattaa puuttua rajustikin elämän kulkuun täällä maanpäällä. Jotenkin tuntuu, että tällä kriisillä on haluttu antaa mahdollisuuksia edistää ja ilmentää hyvyyttä sekä rakkautta maailmassa ja samalla osoittaa uusi suunta koko ihmiskunnalle.

0 0
Feed

Jätä kommentti