Yhteystiedot

Puhelin:
045 897 9229
Sähköposti: nordictraico@gmail.com

TERVETULOA !

      merja.jpg

Yrityksen asiantuntijana toimii terveydenhuollon tohtori ja hoitotieteen dosentti Merja Sankelo.

Ota yhteyttä kun tarvitset kouluttajaa ja luennoitsijaa mm. seuraavista aiheista:

- positiivisuus ja rakkaus elämän voimana, onnellisuus ja hyvyys elämäntarkoituksena, itsehoito ja itsensä rakastaminen, henkinen kasvu, kiitollisuuden ja anteeksiantamisen voima, henkiparannuksen ihmeet, enkelit apuna arkielämässä

- terveyden edistämisen  monimuotoisuus, ajatusten ja tunteiden hallinta, ammatillinen vuorovaikutus ja kollegiaalisuus, kuoleman kohtaaminen ja suru, onko elämää kuoleman jälkeen ?

- muutoksen hallinta, innovaatiotoiminnan ja henkilöstön johtaminen sosiaali-ja terveysalalla, luottamus henkilöstön ja esimiesten välisessä suhteessa, sitoutumisen merkitys työhyvinvoinnille, jämäkkä johtaminen

UUSIN BLOGIKIRJOITUS ON LUETTAVISSA TÄSTÄ:

Eutanasia, kärsimys ja henkinen kehitys

Torstai 6.4.2017 klo 23:45 - Merja Sankelo

Keskustelu eutanasiasta ja sen laillistamisesta on aktivoitunut maassamme tämän kevään aikana. Eutanasialla tarkoitetaan joko aktiivista tai passiivista kuoleman nopeuttamista. Aktiivisessa eutanasiassa kuolemaa edistetään esimerkiksi irrottamalla vaikeasti sairas potilas hengityskoneesta tai antamalla potilalle lääkettä, joka aiheuttaa välittömästi kuoleman. Passiivinen eutanasia puolestaan tarkoittaa sitä, että jätetään käyttämättä jokin keino elämän ylläpitämiseksi; ei esimerkiksi kytketä vaikeasti sairasta lainkaan hengityskoneeseen tai jätetään hänet elvyttämättä kun sydän pysähtyy. Nyt vellova  keskustelu koskee nimenomaan aktiivista ja ihmisen omaan vapaaseen tahtoon perustuvaa eutanasiaa, joka on ollut laillista ja hyväksyttyä erityistilanteissa mm. Hollannissa jo 1990-luvulta alkaen. Monet vakavasti sairaat ovat viime vuosina hakeneet apua kärsimyksiinsä myös Sveitsistä, jossa aktiivinen eutanasia on mahdollista laillisesti järjestää tiettyjen ehtojen täyttyessä. 

Perusteluna aktiivisen eutanasian sallimiselle on mainittu mm. tilanteen toivottomuus (mm. elämän keinotekoinen ylläpitäminen, pitkäaikainen tajuttomuus, pitkäaikainen vuodepotilaana oleminen ja kivulias parantumaton syöpäsairaus), epäinhimilliset fyysiset kärsimykset ja ihmisen halu kuolla. Omassa aiemmassa tutkimuksessani eräs parantumatonta syöpää sairastava  henkilö totesi asiasta näin: "Kyllä mä hyväksyn sen jos on kovat kivut eikä mikään auta. Jos kuolema on lähellä ja jos ihminen joutuu makaamaan sängyssä eikä tiedä mistään mitään."

Eutanasian (tarkoitan tällä aktiivista eutanasiaa) vastustajat puolestaan ajattelevat, että ihmisellä ei ole oikeutta päättää omasta tai toisen ihmisen kuolemasta; tämä oikeus on vain Jumalalla eli maailmankaikkeuden korkeimmalla voimalla. Heidän mielestä eutanasia on tappamiseen ja murhaan rinnastettava asia. Eräs haastattelemani potilas totesi asiasta näin:" Ihmisen kädes ei oo toisen ihmisen elämä, koska se on mun mielestä Jumalan kädes." 

On myös sanottu, että jokaiselle ihmiselle on määrätty etukäteen hetki, jolloin elämä maanpäällä päättyy ja siksi kuolemaa ei pidä nopeuttaa. Tästä eräs potilas totesi näin:"Pitäisi sitä luonnonlain puolesta edes koko elämä olla. Kuolee sitten kun kuuluu kuolla."  Eutanasian vastustajat puhuvat mieluummin laadukkaasta ja hyvästä oireiden mukaisesta hoidosta ja sen kehittämisestä. He ovat tuoneet esille mm. nykyiset tehokkaat oireiden lievityskeinot, väärinkäytösten mahdollisuuden ja epävarmuuden tilanteen lopullisuudesta. Eräs eutanasiaa vastustava lääkäri totesi tutkimuksessani seuraavasti:"Ei me voida mennä siihen, että on tämmöset ja tämmöset kriteerit, että ihmisen saa tappaa. Ei kenenkään psyyke kestä sitä pitempään. Kaikki puhuu potilaasta, mutta siitä ei puhuta, siitä tunteet omaavasta ihmisestä, joka sen joutuu tekemään."

Eutanasiaa voidaan tarkastella myös henkiopin ja henkisen kehityksen näkökulmasta. Käännyin uteliaana tässä asiassa arkkienkeli Mikaelin puoleen ja tiedustelin hänen mielipidettään. Hän vastasi seuraavasti:"Jokainen on suunnitellut oman elämänsä pääkohdat ennen maanpäälle syntymistä. Useimmiten ja lähes aina, vakava sairaus on yksi koettelemus, jonka ihminen on itselleen opetuksena valinnut. Kärsimyksen opetus on siinä, että se auttaa ymmärtämään, mikä on ihmisen kädessä oleva asia ja mikä ei. Jumala haluaa aina hyvää kaikille, mutta joskus tarvitaan kärsimystä, että saavutetaan tuo hyvä." Kärsivä, kuoleman sairas ihminen kysyy harvoin itseltään, että mitä minun pitäisi tästä oppia ? Jos näin tehtäisiin muuttuisi kärsimys henkistä kasvua edistäväksi itsetutkiskeluksi. Arkkienkeli Mikael halusi vielä jatkaa:" Kuoleman hetki on jokaiselle etukäteen määrätty ja siihen ei saa maanpäällisin toimenpitein puuttua."

Arkkienkeli Mikael puhui vielä lisää:"Yleensä Jumala ei anna ihmiselle enempää kärsimystä kuin hän kestää. Ylisuuren kärsimyksen eli kivun keskelläkin ihmisestä pidetään huolta. Kuoleman kynnyksellä kärsimys onkin kiirastuli, jonka läpi olisi mentävä, jotta saavuttaa sen hyvän, jonka vuoksi tuo kärsimys on ihmiselle annettu. Eihän kukaan päivätajunnassaan halua kärsiä ja siksi halutaan tuota paljon puhuttua eutanasiaa eli kuoleman jouduttamista. Se on kuitenkin puuttumista Jumalallisiin suunnitelmiin ja on siksi vastoin Jumalallista tahtoa. Kun ihminen kuolee etuajassa, on siitä seurauksena, että kaikki kokemukset, jotka oli suunniteltu opetukseksi itselle ja muille eivät toteudu ja ne siirtyvät opittaviksi myöhemmin. Sen kummempaa rangaistusta siihen ei liity kenellekään. Kun ihminen sitten kuolee ja saapuu tänne toiseen ulottuvuuteen, hän yleensä ymmärtää, mitä on tehnyt ja harmittelee kun ei kestänyt loppuun asti."

Ihmisen tulisi siis kestää kärsimykset, joita joutuu kohtaamaan. On lohdullista ajatella, että kenellekään ei anneta enempää kärsimystä kuin hän kestää. Itselleni muistuu mieleen kovat kivut viimeisimmän synytyksen yhteydessä jo useita vuosia sitten. Taisin jossain vaiheessa ihan ääneen huutaa, että "Nyt mä kyllä kuolen tähän". Ja mitä tapahtui ?........ kivut loppuivat kuin seinään ja terve lapsi syntyi maailmaan juuri kun tuntui, että enää ei kestä. Kärsimykset unohtuivat saman tien.

On selvää, että kärsimyksen merkitystä oppimiselle ja henkiselle kasvulle ei tule kuitenkaan dramatisoida liikaa. Kyllä potilaiden hoidossa pitää aina huomioida terveydenhuollon keskeiset eettiset periaatteet eli ihmisarvon kunnioittaminen, elämän kunnioittaminen ja kuoleman hyväksyminen, hyvyyteen pyrkiminen, oikeudenmukaisuus, totuuden kertominen ja potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Yksilötasolla ei ole väärin hakea lievitystä kärsimykseen käytettävissä olevin keinoin.

Useimmat ihmiset kokevat kuoleman uhkana ja pelottavana asiana; varsinkin nuoret. Vanhana jo hyväksytään paremmin, että elämä on rajallista. Kärsimysten keskellä halu kuolla vahvistuu voimakkaasti; kuolema nähdään mahdollisuutena päästä eroon kärsimyksestä. Heti kun kärsimykset helpottavat, alkaa mieliala jälleen kohota ja elämä tuntuu hyvältä. Tämä tuo epävarmuutta tilanteen pysyvyyteen tai lopullisuuteen kärsimyksen ja kuoleman suhteen. On ehkä parempi hyväksyä ja alistua siihen, että kuolema tulee silloin, kun näin on määrätty ja sovittu eikä yhtään aikaisemmin eikä myöhemmin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eutanasia, kärsimys, kuolema, henkinen kehitys

Lisää kirjoituksia